Puoli vuotta Espanjassa

¡Hola a todos! Hetki on taas vierähtänyt ja viime kuussa meillä paukkui jo puoli vuotta elämää Espanjassa. Ihan hurjan nopeasti on aika mennyt ja viime blogitekstistä onkin oikeasti jo tosi pitkä aika. Ajattelin tulla kertomaan hieman tarkemmin meidän kuulumisia kun niitä on kyselty. Pintaraapaisu meidän kuulumisista löytyy mm. facebookista ja instagramista, mutta enemmän kuvien muodossa.

Kuvaan nimittäin ihan joka paikassa ja meidän perheen retkistä ei suoriuduta ilman että olen ainakin jossain kohtaa kaivanut kännykän esille. Pitäisi hankkia myös ihan kunnon järkkäri (vanhaa jo kova ikävä!), mutta sen raahaaminen mukana ei hirveästi houkuttele. Tyytyminen on siis näihin Honorin tarjoamiin kuviin, joita ripottelen myös tänne tekstin sekaan. Retket ulkona ovat koko perheen lempijuttu (noh ehkä lasketaan tuo vanhempi 12 v. kloppi pois laskuista koska Fortnite...). Täällä koko alueen rantaviiva on tehty upeaksi kävelyreitiksi, jota jatkuu kilometritolkulla. Sunnuntaisin kallioreitit ja rannat ovat täynnä sekä paikallisia että ulkolaisia perheitä. Kaikkialla soljuu iloinen puheensorina eikä vastaan tule juurikaan yrmeitä kasvoja. Meri ja aurinko antavat täällä vaan ihan mahdottomasti virtaa ja iloa. Sen huomaa itsestä sekä muista ihmisistä. Voisin tuijottaa välimerta loputtomiin ja kuunnella aaltojen kohinaa. Vähän siirappista mutta se on oikeasti ihan totta.  

mantelipuun kukintaa

simpukan metsästystä

Joulu 2018

Kevät on täällä jo täydessä vauhdissa. Oikeastaan suomalaisessa ilmastossa koko ikänsä eläneenä voisi sanoa että ennemminkin kesä. Eilen Torreviejassa mitattiin jo yli 29 astetta ja tässä naapurissa OC:lla taidettiin päästä parin asteen päähän. Näimme kuitenkin yhden paikallisen mamman kulkevan vielä untuvatakki päällä. Siis sellainen paksu toppatakki! Itse vietin koko eilisen hellemekolla ja kävelyretki pidettiin silti maltillisena, koska oli niin lämmin. Nyt lämpötila laski hieman ja muistuttaa aika lailla suomalaista kesäpäivää eli hieman on tuulista ja lämpöasteita ehkä n. 15-17. 

Meidän elämä täällä sujuu tällä hetkellä todella hyvin. Juuri nyt en osaisi kuvitella, että kukaan meistä haluaisi palata takaisin Suomeen. Meillä on tietysti kova ikävä perhettä, ystäviä ja läheisiä, mutta toisaalta tuntuu että olemme olleet kaikkiin yhteydessä enemmän kuin koskaan ennen. Ja toisaalta, saattoi käydä niin että osa perheestä viettääkin tulevaisuudessa tällä paljon aikaa. ;) <3 

Lapset tykkäävät koulusta ihan hirveästi. Kaikki kolme ovat saaneet sieltä ystäviä ja välillä viemme lapsia kylään ruotsalaiseen, islantilaiseen tai argentiinalaiseen perheeseen. On ihan mahtavaa miten paljon erimaalaisia tuttavia täältä on jo saatu ja miten ennakkoluulottomasti ja rohkeasti varsinkin lapset tulevat toimeen keskenään, vaikka heillä ei ole edes kunnollista yhteistä kieltä. Esimerkiksi perheen pienin, Jasu 6v, lähti rohkeasti espanjankielisille syntymäpäiville yksin ja hän puhuu parhaiden ystäviensä kanssa espanjaa, vanhin taasen englantia. Jessica 9v. puhuu parhaan ystävänsä kanssa ruotsi-suomi-espanja-englanti-elekieltä. Täällä koulussa jaetaan 3 todistusta vuodessa ja juuri nyt saatiin vuoden toiset todistukset. Kaikki lapset olivat nostaneet numeroitaan, mikä on uskomatonta sillä kaikki opetus tapahtuu espanjan kielellä. Hyvä sanavarasto on alkanut jo kehittyä ja lapset ymmärtävät melko hyvin espanjaa, mutta puhetta ei vielä tule ihan hirveästi. Juuri nyt täällä lomaillaan koulusta sillä huomenna vietetään espanjalaista isänpäivää. Täällä on usein tapana, että pyhäpäivää edeltävä maanantai tai jälkeinen perjantai pidetään vapaata eivätkä koulut ole silloin auki. Tämähän ei varsinkaan lapsia haittaa lainkaan. 

Työrintamalla meillä on tapahtunut uusia ja jännittäviä tuulia. Oman työn ohelle olemme perustaneet myös oman yrityksen jota olemme suunnitelleen ja työstäneet jo pitkään. Nyt kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja olemmekin viimein yrittäjiä! Ihan mahtavaa! 

Sitrusviljelmiä lähialueella

Jos nyt hieman pudotaan maan pinnalle ja mietitään mikä täällä ei ihan aina suju, niin se on:

a) liikenne. Siis luulin että Suomessa ei osata ajaa normaalisti, mutta olin hyvin väärässä. Täällä ollaan välillä täysin kaheleita liikenteessä. Espanjalaiset ja Enlantilaiset naiset ovat pahimpia kaikista. Ihan päätöntä kaahausta ja esimerkiksi risteyksissä ja liikenneympyröissä täällä on oltava hyvin valppaana, mikäli haluaa säilyä hengissä. 

b) mikä tahansa työsuoritus (espanjalaiselta). Jos  espanjalainen pankkivirkailija tai automyyjä ilmoittaa soittavansa sinulle huomenna, se saattaa tarkoittaa 3 viikon päästä (tai ei koskaan). Ei haittaa vaikka olisi oma työtehtävä tai provisio kyseessä. Ei kuulkaa aina vaan jaksa tai turhaan viitsi. Aina ehtii huomenna - se kuuluisa mañana kukoista kyllä täällä. Toisaalta tämä antaa myös itselle tilaa olla rennnompi ja todeta että no hei, hoidetaan tämä homma sitten vaikka huomenna tai ensi viikolla. Itse emme kyllä yritysmaailmassa pystyisi tähän ajattelutapaan mutta kyllä täällä vain on tuota saanut todistaa kerran jos toisenkin. Kuitenkin kaikenlainen propaganda siitä, miten vaikeaa asioiden hoito täällä espanjassa on, on mielestäni ihan hölynpölyä. Rennolla asenteella (ja ehkä asiantuntevalla avulla) täällä kaikki hoituu loppupeleissä suhteellisen hyvin ja nopeasti. Papereita, kopiota ja leimoja täällä kyllä rakastetaan, mutta siihen kyllä tottuu. 

c) terveellinen välimeren ruokavalio....kiloja saattoi ehkä vähän kertyä kun puoli vuotta halusi vain maistaa ihan kaikkea uutta. Normaali kauppareissu (3-4 pussia ruokaa) kustantaa meillä n. 25-50 euroa. Tuohon 50 euroon saa kyllä jo aika hyvin mahtumaan erikoisempiakin herkkuja. Nyt on onneksi herkuttelun kaveriksi saatu taas säännöllinen liikunta sekä tuoreiden marjojen, hedelmien ja kasvisten ostelu. Appelsiinitkin saadaan tästä ihan omasta Valencian provinssista ja ovat kyllä maukkaita. Tien varsilla voi täällä nähdä viljeltävän mm. appelsiineja, sitruunoita, limejä, granaattiomenoita, artisokkaa, kukkakaalia ja manteleita. Ja ne suomalaisten huhupuheet siitä että täältä ei saisi salmiakkia, ruisleipää, xylitol-purkkaa tai mitä lie muuta ovat myös ihan hölynpölyä. Täältä saa ihan kaikkea ja enemmänkin. Liikunnan osalta varsinkin kävely- ja juoksulenkeistä olen todella nyt nauttinut ja hyvä niin, sillä kohta täällä on taas liian kuuma tehdä mitään vähänkään rankkoja urheilusuorituksia. Silloin pulahdetaan taloyhtiön uima-altaaseen.

Perheemme on alkanut juurtua tänne ja toivon että kaikki, jotka tällaisesta muutoksesta haaveilevat, voisivat jossain vaiheessa elämää sen myös toteuttaa. <3 

p.s Espero que algún día te escriba un texto completo en español!

-Jenna-

Espanjalainen koulu

Täällä ollaan edelleen hengissä koko sakki. Tämä viikko on ollut ehkä jännittävin sitten lentokoneeseen nousun. Tai ehkä vielä sitäkin jännittävämpi. Tätä viikkoa on odotettu ja ehkä pelättykin jo viikkoja. Lapsilla nimittäin alkoi maanantaina koulu, eikä mikään helppo koulu, vaan täysin espanjankielinen paikallinen koulu. 

Ihan ensiksi täytyy kumota muutamia myyttejä ja tarinoita espanjalaisesta koulusta. Olin jostain syystä (nettiä lukemalla tietysti) olettanut, että espanjalainen koulu tarkoittaa pitkiä päiviä, tiukkaa kuria ja läksyvuoria. Tämä viikko on kuitenkin osoittanut jotain ihan muuta ja täällä ollaan tällä hetkellä hyvin iloisissa ja helpottuneissa tunnelmissa. 

Maanantai-aamuna kurvailtiin koulun viereiselle parkkipaikalle. Koulun portit olivat kiinni ja viereisen autotien liikennettä tuli ohjaamaan 2 poliisia. Toinen asettautui koulun toiseen päähän ja toinen toiseen ja he ohjasivat jatkuvasti tiellä liikkuvia autoja ja päästivät lapset ylittämään suojatien turvallisesti. Vähän ennen koulun alkamista pihalla alkoi soida musiikki ja itse rehtori oli porttia avaamassa. Hän tervehti heti ja vei vanhimman poikamme oikean opettajan luo. Portit ovat päivän aikana kiinni ja periaatteessa kukaan ei pääse sisään tai ulos ilman valvontaa. Ilmapiiri on kuitenkin enemmän kuin rento, ei lainkaan vankilamainen vaan päinvastoin turvallisuutta luova. Koulubussi on  myös ilmainen täällä, ja sen kyydissä kulkee kokoajan turvaliiviin sonnustautunut henkilö, joka varmistaa että lapset pääsevät kiipeämään bussiin ja bussista oikean opettajan luo. Mainittakoon vielä että täällä eivät tosiaan alle 12 vuotiaan lapset saisi kulkea missään ilman vanhempia. 

kävelymatkalla koulusta kotiin

Pakolliset koulutarvikkeet pojalle. Nämä hankitaan tietyn listan mukaisesti

Opettajat ovat täällä aivan mahtavia. Neidin ja pienimmän pojan opettajat ovat naisia ja rakastavat selkeästi ehdoitta työtään sekä lapsia. He halailevat, pussailevat ja silittelevät lapsia ja puhuvat näille todella välittävään sävyyn. He pitävät kädestä, keskustelevat lasten kanssa ja ovat läsnä. Vanhimman pojan opettaja on taasen mies, joka todella ottaa työnsä tosissaan ja näkee paljon vaivaa että poikamme oppisi kieltä ja pysyisi mukana luokan opetuksessa. Mitään tällaista en ole Suomessa kokenut koskaan. 

Koulupäivät eivät ole pitkiä. Koulua on kaikilla lapsilla klo 9-14 välisen ajan ja välissä syödään myös eväät. Luokissa tehdään myös paljon muuta käytännön puuhaa eikä ainoastaan istuta pulpetissa nenä kiinni kirjassa. Päivä aloitetaan aina musiikilla ja kun koulu päättyy, raikaa ulkona taas musiikki. Opettajat ovat aamulla lapsia vastassa koulun pihassa ja päivän päätyttyä saattavat kaikki lapset ulos ja varmistavat että he löytävät omat vanhempansa koulun pihalta.

matkalla koulubussille voi tehdä kaikenlaisia havaintoja

Läksyjä on ollut hyvin vähän, mutta ilmoitimmekin heti opettajille että mielellämme opiskelemme vielä espanjan kieltä myös kotona. Muutamia läksyjä olemme tällä viikolla tehneet yhdessä ja niistä me vanhemmatkin opimme hyvin uusi sanoja. Eilen opettelimme pojan kanssa mm. lintujen ruuminosia. Haasteita tämä ensimmäinen vuosi tuo varmasti tulleessaan kun opetusta on mm. Valencian "murteesta/kielestä" ja ihan kaikki opetus tapahtuu espanjaksi. Mutta sillä on ihan varmasti palkitseva vaikutus. Ihmettelen edelleen miten nuo lapset voivat olla niin reippaita ja avoimia uusille jutuille. <3

kotiläksy

palkinto reippaasta viikosta

Kaikki ovat olleet todella innoissaan koulusta ja yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta kaikki kolme ovat jos saaneet kavereita omilta luokiltaan. Myös opettajien kanssa kommunikointi sujuu hyvin ja meitä helpottavaa on se että kaksi kolmesta puhuu myös englantia. Tavoite olisi kuitenkin se että voisimme jossain vaiheessa kommunikoida heidän kanssaan täysin espanjaksi. 

Buenas noches, hasta luego!

-Jenna-

Koti Espanjassa

Hei taas pitkästä aikaa. Täällä alkaa uusi talomme näyttämään pikkuhiljaa kodilta, vaikkakin vuokra sellaiselta. Mies on täällä maalaillut ja tehnyt pikkuremppaa (lue lisää täältä) ja minä lähinnä puunannut ja siivonnut sekä sisustanut. Tässä talossa on kyllä ennen meitä asunut todella sottainen perhe ja melkein joka paikka on pitänyt puunata omaan standardiin sopivaksi. Lisäksi torakat tykkäävät liasta ja minä taas en tykkää torakoista, joten vakuutan että ihan joka paikka on puunattu (lähestulkoon hammasharjalla) mikäli joku tänne lomailemaan saapuu. Onneksi olemme todistaneet täällä vain yhden elävän torakan olemassaoloa. Ovat muuten todella vikkeliä ja jos sellainen löytyy tiskipöydältä kun olet järjestelemässä astioita ja viereisessä eteisessä on netinasentaja-miehiä, on tilanne vähintäänkin mielenkiintoinen. Kiljuin äänettömästi ainakin minuutin jonka jälkeen mies sai pyydystää ötökän vaivihkaa kahvikupin alle. Kun nettimiehet lähtivät, torakka lähti takaisin kadulle ja kahvikuppi roskiin.

kotikadultamme näkyy merelle <3

Aika mukavaa on silti laittaa ja sisustaa lähes tyhjää taloa vähän niinkuin tavara kerrallaan. Melkein mitään emme ottaneet mukaan, mutta ne muutamat tavarat joita ei Suomeen raaskinut jättää, alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa. Suomesta mukaan pakkasimme mm. kastehelmi- tuikkuja, valokuvia ja yhdet vaaleanpunaiset unikkolakanat perheen neidille. Ainostaan ikävöin Suomeen jäänyttä antiikkista Alkon arkkua joka oli meidän ensimmäinen yhteinen hankinta omaan kotiimme silloin aikanaan. Täältä voi kuitenkin löytää vaikka miten kivoja sisustustavaroita ja huonekaluja todella edullisesti, joten kodin sisustamiseen ei tarvitse käyttää huimia summia rahaa. 

Diy-matto pienistä räsymatoista

Muutenkin olemme jo saaneet luotua hieman pysyvämmältä tuntuvaa arkea täällä. En tiedä milloin se ajatus lopullisesti iskostuu aivoihin, että me ihan oikeasti asumme täällä kaukana. Kyllä se varmasti aikaa vie. Ostoksilla edelleen miettii voiko tätä nyt oikeasti ostaa, kunnes tajuaa että ei sitä tavaraa tarvitsekkaan raahata matkalaukussa takaisin Suomeen. Tuntuu myös mukavalta kun edelleen täällä on lämmin ja mikä parasta - valoisaa. Pitkähihaista ei voisi vielä kuvitellakkaan pukevansa päälle. Jännnitystä on tosin tuottanut muutamat rankemmat ukkoset ja sateet joista toinen aiheutti jo aikamoisia tulvia Torreviejaan ja osittain tänne Orihuela Costankin keskustaan. Sellaiseen ei ole tottunut Suomessa, että sääennusteissa annetaan vakavia sadevaroituksia. 

Ruokakaupoista alkaa löytyä oikeat tuotteet ja erilaisia ruokia on jo onnistuttu kokkaamaan vaikka tutusta sähköliedestä pitikin vaihtaa kaasulieteen ja kaikki tuotteet maistuvat vähän eriltä kuin Suomessa. Kunnollista ruokakermaa täällä kaipailisin kovasti, mutta kreikkalaisesta jogurtista on löytynyt hyvä korvaaja kermalle. Lisäksi täällä ei ole esimerkiksi isoja jogurttipurkkeja joihin  meidän lapset Suomessa olivat tottuneet. Leipää sitten löytyykin vaikka miten paljon - nimenomaan uunista tulleita vielä hieman kuumia leipiä ja patonkeja on lähikaupankin hyllyköt pullollaan. Kaupassa kommunikointi onnistuu myös jo espanjankielellä. 

Kouluun olemme viimeinkin päässeet ilmoittautumaan ja se tapahtui Orihuela Costan omalla kaupungintalolla. Sitä ennen meidän piti anoa samaisessa paikassa padronit, eli rekisteröityä kaupungin asukkaiksi. Kouluhakemusten täyttö tuottikin sitten vähän haasteita koska luonnollisesti kaikki lomakkeet ovat espanjaksi ja kääntämälläkään ei oikein ollut varma mitä mihinkin tulisi kirjata ja ruksia. Onneksi saimme hieman apua kaupngintalon mukavalta, joskin ujolta, virkailijalta ja nyt vain odottelemme soittoa koululta. Nuorimmainen kävi myös jo paikallisessa jalkapallo-koulussa kokeilemassa, mutta harmiksemme meille selvisi että hän ei voi jatkaa ennenkuin olemme saaneet täällä vakuutukset ja vakuutuksien saaminen taas vaatii NIE-numeroita. NIE-hakemusaika meillä on vasta lokakuun alussa, sillä tällä hetkellä jonoa on paljon. Toivottavasti lapset kuitenkin pääsisivät jo pian kouluun ja ehkä meidän jalkapallomies sitten pääsisi koulunkin kentällä hieman potkuttelemaan.

kotipihaa tutkimassa

Tässä tällainen tiivistelmä tämän hetken tilanteesta. Kovasti odottelemme tänne jo ensimmäisiä vieraita muutaman viikon päästä. Ihanaa nähdä mummia jonka saapumista eivät pikkuihmiset (tai vähän isommatkaan) täällä malttaisi odottaa. Viedään sitten mummia vähän tapakselle, suolajärville ja ostoksille Zenia Boulevardille (paikallinen ostoskeskus). 

Ihanaa alkavaa syksyä! Palataan taas pian :)

-Jenna-

On aika lähteä...

Pahoittelut venähtäneestä postauksesta. Viime viikkoina on tapahtunut niin paljon että en ole ehtinyt edes kirjoittelemaan. Tulin pikaisesti kertomaan että nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen että meidän on aika lähteä....

...nimittäin tästä meidän loma-asunnosta ihan omaan kotiin kaupungin toiselle puolelle. Päätimme jäädä tänne Orihuela Costalle joka heti alusta alkaen tuntui kodille, vaikka muitakin lähialueita olimme ajatelleet. Tästä alkaa ensimmäinen asken pysyvään asettumiseen ja elämään Espanjassa. Meillä on nyt "long-term" eli pidempiaikainen vuokrasopimus ja sen myötä voimme rekisteröityä kaupungin asukkaiksi. Se taas avaa mahdollisuuden ilmoittautua kouluun, jonka alkua täällä jo kovasti odotellaan. Itse olen jo aloittanut etätyöt täältä käsin mikä on ihan huippu juttu ja pikkuhiljaa arki alkaa tasaantua. Joka päivä käydään silti edelleen ihastelemassa tätä meidän uutta kotikaupunkia ja varsinkin sen rantoja. 

Tänään juhlittiin viimeistä "lomakoti-iltaa" syömällä churroja. Oli jo aikakin! Nyt jatketaan pakkailuja ja ensi kerralla lupaan kirjoitella vähän enemmän meidän kuulumisia. Buenas notches!

P.S. Tästä blogista muodostui vähän niinkuin perheen äidin blogi, joten käykäähän katsastamassa myös perheen isän tuoretta blogia osoitteessa puuhamies.com

-Jenna-

Kuulumisia ja lomakodista asiaa

¡Hola! Täällä rakennellaan kovaa vauhtia uutta arkea ja samalla koitetaan vielä hieman lomailla ennenkuin työt ja koulut starttaavat. Olemme viimeisen kahden viikon aikana kierrelleet paljon lähialueita ja tämä Costa Blancan alue todellakin tarjoaa vaikka mitä upeaa nähtävää. Luonto on täällä(kin) hyvin kaunista kun vain lähtee liikkeelle eikä jää ainoastaan sinne loma-asunnon kortteleihin pyörimään. Ne kun ovat ikävä kyllä osittain hieman nuhjuisia ja ojien pientareet paikoin melko roskattuja. Orihuela Costalla tuntuu jätehuolto kyllä muutoin toimivan hyvin sillä päivittäin roskapisteille ilmestyneet kaiken maailman romut ja mööpelit ovat kyllä aina seuraavana päivänä kadonneet. Täällä kierrätetään myös ahkerasti eli pisteiltä löytyy omat laatikot eri jätteille. Harmi kyllä osa turisteista ja kausiasukkaista ei taida kovin paljoa piitata kierrättämisestä vaan kaikki (ihan kaikki) viedään roskapisteille ihan surutta. Täkäläinen kierrätys-systeemi eroaa jonkin verran suomalaisesta joten siinäkin on ollut opettelemista.

Palatakseni takaisin luonto-aheeseen, täytyy todeta että rannat ovat täällä valtavan upeita. En tarkoita niitä kohtia missä makaa 1000 turistia ja joissa näkyy vain aurinkovarjoja rivi rivissä, vaan pieniä niemenkärkiä ja kallioita joita reunustaa ihana turkoosinsininen välimeri. Kun tuolla rannoilla tänäänkin käveltiin (löydettiin muuten upea reitti joka myötäilee kalliota Cabo Roig-nimisellä alueella) ,tuntui siltä että täällä vain on niin hyvä olla. En ehkä voisi kuvitella asuvani sisämaassa - missään maassa. Kun on syntynyt merenrantakaupungissa niin osa sydämestä on kaiketi aina merellä.

Tästä meidän lomakodista lupasin kirjoitella vielä hieman erikseen. Talo sijaitsee siis täällä Orihuela Costalla ja täältä olemme nyt vuokranneet myös pysyvämmän kodin. Sinne muutamme ensi kuun puolella. Orihuela Costa on selkeästi kasvavaa aluetta sillä täällä rakennetaan uusi taloja lähes joka kadunkulmalla. Kasvava kaupunki tietää myös sitä että alueet eivät pääse ränsistymään ja sen kyllä huomaa kun siirtyy Torreviejasta tänne puolelle. Torreviejasta sai jollain tavalla hieman likaisen ensivaikutelman. Tämä lomatalo on viihtyisä ja siinä on pieni piha grillialueineen ja lisäksi terasseja löytyy 3 kpl. Talo on espanjalaisittain sisustettu ja sen piha-alueet ovat mm. oliivi- ja limepuiden sekä muiden värikkäiden ja kukkivien kasvien peitossa. Keittiö on aivan liian pieni, mutta sen kanssa tulee toimeen. Lisäksi ötökkäkammoiselle tämä on ollut hieman sellainen karaistumisen paikka, sillä talo kuhisee välillä pienenpieniä muurahaisia. Kaikki ruoka saa ne aivan villiksi eikä niihin tehoa mitkään myrkytkään. Päätimme siten että kokeilemme yhteiseloa niiden kanssa sen sijaan että yrittäisimme hukata koko "lomaa" muurahais-sotaan. Eilen tosin vähän harmitti kun ostimme aamuksi tuoreita croisantteja ja pienestä raosta oli koko yhdyskunta päätynyt pakettiin pitämään fiestaa. Sinne meni tuore aamupala...Iltaisin täältä talon katolta on upeat näkymät suolajärven yli Torreviejan valomereen mutta sitä näkyä ei pysty vangitsemaan kuvaan. Alue on hyvin rauhallinen ja kauppakin on lähellä. Kaikenkaikkiaan oli siis hyvä valinta ensimmäiseksi "kodiksi". Ensi kerralla vähän asiaa mm. pankkitilin avaamisesta ja muusta byrokratian rattaasta täällä Espanjassa. On meinaan tarkkaa mutta HIDASTA.

Tässä vielä loppuun muutamia kuvia talosta. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

-Jenna-

Perillä - ja ensihavaintoja Espanjasta

Huhheijaa! Viikko on nyt vierähtänyt täällä Orihuela Costalla. Orihuela Costa sijaitsee siis tässä Torreviejan vieressä ja on enemmän sellainen omakotitaloalue. Seutu vaikuttaa hyvin rauhalliselta ja viihtyisältä, joten täältä olemme nyt päätyneet katselemaan sitä vakituisempaa asuntoa. Kävimme myös tsekkaamassa Alicantea tuossa vieressä, mutta jotenkin se tuntui lapsia ajatellen vielä liian isolta kaupungilta. Todella kaunis tuo Alicante kyllä on ja siitä voisimme tehdä joku kerta ihan oman postauksen kun teemme taas uuden päiväretken sinne. 

Matka tänne Espanjaan meni yllättävän hyvin. Lennot lähtivät maanantaina heti aamutuimaan ja olimme matkanneet jo lauantaina valmiiksi Helsinkiin siskoni luo. Kentällä kaikki sujui nopeasti ja ilman mitään suurempaa säätöä. Odotin että vähintäänkin joku matkalaukku hukkuisi matkalla tms. mutta kaikki meni juuri niin kuin pitikin lukuunottamatta lentojen muutaman tunnin myöhästymistä. Lapsille lentäminen oli uusi kokemus ja myöhästyminen sekä koneessa kököttely vähän harmitti heitä, mutta ehtivät sitten ottaa siinä välissä pienet nokkaunet kun olimme kuitenkin heränneet jo klo 4 aikaan aamulla.

Hienoja korkeuseroja maisemassa

Meillä oli kuljetus tilattuna kohteeseen mutta ison laukkumäärän vuoksi vain osa mahtui ko. autoon. Päätimme sen vuoksi vuokrata samalla kertaa myös auton meille ja kuljimme matkan Alicantesta Orihuela Costalle kahdella autolla. Täällä Espanjan päässä saimmekin sitten heti ensikosketuksen mañana-mentaliteettiin kun vuokra-autofirmalta piti jonkun olla vastassa meitä heti saapuessamme. Saavuttiin kuitenkin 2 tuntia myöhässä kentälle ja vielä piti miesväen odottaa noutajaa n. tunnin verran. Lopulta saivat kuitenkin mukavan Nissan Juken alle ja saapuivat tänne asunnolle meidän perästä. 

Viikko on mennyt ihmetellessä kaikkea uutta (ja vähän myös sairastellessa). Oli melkein odotettavissa että joku pöpö meihin heti tarttuu mutta positiivista on se että tässä ei nyt ainakaan "lomamatka" mennyt sen takia pilalle. Aivot eivät oikein vieläkään ymmärrä että ihan oikeasti jäämme tänne  emmekä ole vain jollain etelänlomalla. On niin omituista kun kotikaduilla kasvaa palmuja ja kaktuksia ja ajomatkalla Alicanteen bongailtiin mm. flamingoja. 

Kotiportti

Yksi meidän lähirannoista

Meidän väliaikainen talo on oikein viihtyisä ja sen kattoterassilta on huikeat maisemat alueen ylle sekä suolajärville. Noita maisemia kun yksi yö katseltiin yhdessä niin todettiin että tuntuupa hyvältä että toteutettiin meidän yhteinen haave ja täällä meidän on varmasti hyvä olla. Kun saavuttiin talolle niin heti vieras herrasmies käveli pihaportin ohi ja tervehti - "buenas tardes" (hyvää päivää). Se pisti hymyilemään. Myös lapset ovat toistaiseksi olleen innoissaan ja pitäneet paikasta kovasti. Kerron hieman lisää tästä meidän talosta ja lähiympäristöstä ensi kerralla. Tuntuu että ei oikein ole ehtinyt vielä kuvailemaankaan mitään. Tässä kuitenkin loppuun vielä muutamia hauskoja havaintoja, joita tässä viikon aikana on ehditty tekemään:

- Turvallisuus on huomioitu taloissa - sisään saa mennä monen lukon kautta ja ikkunoissa on kalterit sekä persianat eli sellaiset metalliverhot.

- Huono kuski ei täällä pärjää kolhimatta autoaan. Joka paikassa on älyttömän ahdasta ajaa, varsinkin parkkihalleissa ja joillakin kujilla. 

- Omassa pihassa voi kasvaa limepuu.

- Kaikki ötökät ovat täällä viisinkertaisia Suomeen verrattuna - (yök torakat!)

- Kaikki ruoka kannattaa säilyttää suljetuissa pusseissa (jos ei tykkää muurahaisista...)

- Maito on läpinäkyvissä muovipulloissa. 

- Ruoka on naurettavan halpaa. Kävimme juuri kaupassa ja 3 pussia ruokaa sekä 6 pulloa vettä maksoi n. 30 euroa. 

- Tällä on todella kuuma - vaikka aurinko ei edes paistaisi.

-Jenna-

Evakkoelämää ja muuttajan muistilista

Täällä mummilassa istuskellaan ja vietetään iltaa hieman jännittyneissä mutta toisaalta hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Lapsissa on ilmennyt pientä levottomuutta pitkin viikkoa, mutta täytyy todeta että yllättävän hyvin ovat menneet nämä evakkopäivät mummin ja paapan luona. Odotin vähintäänkin jonkinlaista ovien paukuttelua ja tukasta vetämistä. Illat ovat lapsillakin venyneet hieman pitkiksi, mutta toisaalta on ollut kivaa että on ainakin ollut paljon aikaa yhdessä. Tulimme tänne mummilaan rytinällä viime viikon keskiviikkona kun suljimme vanhan kotimme oven viimeistä kertaa. Raukat olivat juuri palanneet Euroopan road tripiltä ja sitten tänne ryykäsi koko kööri melko ison matkalaukkulastin kera. Reippasti jaksoivat vanhukset kuitenkin viedä lapset vielä loppuviikoksi mökkeilemään ja saimme viettää laatuaikaa kahdestaan. Se tuli varmasti tarpeeseen nyt kun lähdetään niin kauas vain keskenämme. Ei sitten heti kaadu kaikki palmut päälle ;)

Tässä 10 päivän aikana ollaan ehditty puuhata monenlaista kivaa. Tärkeimpänä on tietysti tarkisteltu että kaikki valmistelut on varmasti hoidettu ja että kaikki tarvittavat paperit jne. on pakattu mukaan. Ulkomaille muuttaessa on otettava huomioon vaikka mitä ja niin paljon kuin mahdollista kannattaa tehdä etukäteen. Jos nyt ei lasketa mukaan sitä intensiivistä espanjan opiskelua, jota meidän piti ehtiä tekemään ennen muuttoa, niin tässä alla melko kattava lista muusta muistettavasta. Todennäköisesti meiltä on jäänyt ainakin jotain huomaamatta ja käyn sitten vähin äänin täydentämässä tätä listaa myöhemmin kun se huomataan ja otsasuoni alkaa tykyttämään vieraassa maassa. 

- tee muuttoilmoitus kelaan, maistraattiin, postille ja verohallintoon.

- hanki koko perheelle EU-sairaanhoitokortit.

- hanki voimassa olevat passit.

- tarkista että ajokortit on ok ja oikealla nimellä jos esim. olet mennyt naimisiin (jos olet Espanjassa yli puoli vuotta, tulisi hankkia espanjalainen ajokortti).

- vuokraa tarpeen mukaan auto kentälle valmiiksi. Me varasimme tämän lisäksi autokyydin loma-asunnon välittäjältä ison laukkukasan vuoksi.

- hanki rokotustodistukset lapsille kouluun ilmoittautumista varten (nämä saat omalta terveysasemalta).

- ilmoita lasten suomalaiseen kouluun ulkomaille muutosta.

- Pyydä koululta opiskelutodistukset kouluun ilmoittautumista varten (saimme itse englanninkieliset saatekirjeet).

- tilaa maistraatilta virkatodistus/lasten syntymätodistus + apostille liite. Tämän saat tilattua ihan soittamalla Helsingin maistraattiin.

Mikäli olet jo ulkomaille muuton kokenut, kommentoi toki mikäli jokin tärkeä juttu jäi listaamatta.

Eilen vietimme vielä tapas-iltaa Espanjalaisittain. Tässä vähän tunnelmia sieltä.

Huomenna lähdemme junalla kohti Helsinkiä ja maanantai-aamuna lentokone suuntaa sitten Alicanteen mukanaan me ja ne 8 matkalaukkua.

-Jenna-

Muutamme Espanjaan

Maailma muuttuu. Olen valmis.

Seuraava teksti on ensimmäinen julkaisu avoimeen blogiin. Tekstini on ensisijaisesti tarkoitettu ohjaavaksi ihmisille, jotka suunnittelevat samanlaista elämänmuutosta. Ensimmäisen tekstin suunta on taustoittava. Tekstin tarkoitus ei ole ärsyttää ketään. Mikäli rohkaisen jotakuta, en ota siitä vastuuta. 😊

Olin 32-vuotias, kun tajusin sen, että oravanpyörä, ilman minkäänlaisia sivumausteita ei ole minua varten.

Olimme vaimoni kanssa jo pitkään keskustelleet siitä, mitä rohkeat ihmiset tekevät silloin, kun se jumalattoman tylsä päiväkotiarki alkaa veettämään. Meillä on aina ollut yhteiset päämäärät, sekä unelmat. Kummankaan unelma ei ole ollut istua sohvalla pimeässä tuvassa, katsellen ikkunasta nyrkin kokoisia lumihiutaleita. Kummankaan unelma ei ole ollut painaa päätä syvälle tyynyyn ja todeta, kuinka ihanaa on taas seuraavana aamuna nousta samanlaiseen aamuun, kuin mitä edelliset 458 päivää (lukuun ottamatta sitä yhtä viikkoa, kun lapset olivat kipeitä) ovat olleet. Kummankaan unelma ei ole ollut odottaa vanhuutta todeten, että olipahan vittumainen matka, mutta onneksi oli töitä.

Unelmamme on tehdä elämästä mielenkiintoista, tarjota lapsille avaimia kansainvälisyyteen, herätä vanhana todeten, että olipahan matka, VAU!! Unelmamme on myös tehdä kaikki tämä räntäsadealueen ulkopuolella.

Joka tapauksessa. Olin siis 32- vuotias, kun päätimme sen. Lähdemme kokeilemaan elämää jossain muualla. Matkatkaamme lapsinemme sinne, missä säät sallii ja aurinko valaisee. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme Espanjaan. Totesimme sen hyväksi ja helpoksi ensivaihtoehdoksi. Projektimme on siis tähän päivään saakka kestänyt kaksi ja puoli vuotta. Huh. Ei siis hetken mielijohde. Ensiaskeleena otin lopputilin todella mahtavasta työpaikasta, sekä varsinkin työporukasta. Työporukasta, jollaista en varmaan koskaan tule enää saamaan ympärilleni. Panokset olivat jo siis tässä vaiheessa kovat. Kuitenkin, olin jo lopen kyllästynyt silloisen arjen pyörittämiseen. Tämä saattoi näkyä myös minusta ulospäin.

Kuinka voin lopettaa työnteon? Miksi olen niin vastuuton?

Noh. Onnekseni vaimolla oli vielä töitä. Päätös tästä kaikesta ei kuitenkaan ollut yksin minun. Rakas vaimoni oli kaikessa samaa mieltä minun kanssani. Päätökset teimme siis yhdessä. Voiko Suomessa siis lopettaa työnteon, jos on töitä. No ei saatana voi! Muisteletko sinäkin käyntejä vanhempien sukulaisten luona, jolloin ensimmäiset sanat, ennen tervehdyksiä kuuluivat: ”Vieläkö sä oot siellä samas paikkaa hommis?”. Tämä on suomalaiselle tärkeämpi tieto, kuin terveydentilasi. Tämä on suomalaiselle tärkeämpi tieto, kuin se miten lapsesi voivat. No joo. Ymmärrän toki. Aina selitellään, kuinka vanhemmat ihmiset ovat eri maailmasta. Mutta oletko huomannut sitä, kuinka tämä sama tapa on tarttunut kaikkiin. Kuinka samat vanhan maailman tavat tarttuvat myös meihin tuleviin vanhuksiin. Aivan.

Tilanteemme vaati siis suomalaiselle ihmiselle kovan päätöksen. Luovuttaa oma kiintiö työpaikastaan jollekulle muulle. Varmaan sekin työpaikka meni maahanmuuttajalle. Tähän strategiseen ratkaisuun oli kuitenkin taustalla ihan oikeat ja hyvät syyt. Talomme oli puolivalmis ja se oli saatava matkakassan vuoksi kuntoon, ennen ajatustakaan ulkomaille muutosta.

Olemme aina olleet vaimoni kanssa suhteellisen impulsiivisia ihmisiä. Laskettaneen se kuitenkin hieman negatiiviseksi piirteeksi. Itse miellän sen rikkautena 😊 . Tämä on ensimmäinen ratkaisu, jonka teimme rauhassa, selvin sävelin ja pitkän aikajänteen suunnitelmana.

Tässä välissä kertoisin teille koko kaksivuotisen taipaleen, kun hommaa suunniteltiin, hiottiin ja harkittiin. Säästän teidät siltä ja totean vain, että nämä kaksi vuotta ovat olleet elämäni parhaat. Uskalsin ottaa riskin ja sain viettää pian 6 vuotta täyttävän poikani kanssa huikeat kaksi vuotta. Otin kaksi muuta lasta vastaan, kun he pääsivät koulusta. Olin koti-isä. Niin epäcoolilta, kuin se kuulostaakin, olin itseni mielestä todella kova jätkä. Entä sukulaiset ja heidän varoittelut työn lopettamisesta? Aivan sama. Kyseinen aika ei vaikuttanut lastemme hyvinvointiin negatiivisesti millään tavalla. Voisin jopa sanoa, että päinvastoin. Heillä oli edelleen samat resurssit saada tasapainoinen arki. Mistään heidän osaltaan emme karsineet. Itse jätin kahden vuoden aikana omat hemmottelut minimiin. Kiitos Sepi (nimi muutettu) niistä muutamasta baari-illasta).

Teimme siis vaimon kanssa oikeat ratkaisut.

Nykypäivä. Nyt olemme myyneet siis talomme. Ilmeisesti tämä pieni remppa-aika palkittiin, sillä talomme todettiin erittäin hyväkuntoiseksi (ähäkuttia vaan kaikille teille, jotka muuta toivoitte). Me saamme olla omassa talossamme enää noin kolme viikkoa. Aargh! Haikeaa. Tämä oli toki tiedossa, kun muuttaa pois maasta, että taloamme emme saa edes osina mukaan. Henkilökohtaisesti todella kova paikka aika-ajoin. Kuitenkin ne muutaman viikon päässä siintävät ajatukset vievät voiton sata - nolla.

Elämme siis huikean jännittävää aikaa. Olette varmaan huomanneet pientä patoutumaa työasiaan liittyen. Ymmärrän. Patoutuma on tosi. Nyt kun elämme elämämme tärkeimpiä hetkiä. Elämme unelmaamme. Elämme aikaa, jolloin toivoisimme, että ystävämme ja sukulaisemme olisivat läsnä, tukisivat meitä ja olisivat onnellisia puolestamme. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kukaan ei ole edes onnitellut meitä. Harmittavaa, että joillakin negatiiviset tunteet vievät voiton, vaikka yhteinen aikamme, näin pienellä fyysisellä välimatkalla, vähenee. Varmasti tällä työasialla on todella suuri merkitys myös tähän. Tälläkin hetkellä, kun kerromme muutostamme muille, ensimmäinen asia, mitä ihmiset kysyvät on se, että minne menet töihin. Voiko siis ihminen tehdä asioita epäsuomalaisesti, ilman varmaa työpaikkaa?

Olemmeko vastuuttomia? Olemmeko huonoja vanhempia? Kuinka voimme lähteä ulkomaille ilman selvää viisivuotissuunnitelmaa. Kuinka helvetissä voimme mennä ulkomaille ilman 100%- varmaa työpaikkaa. Sinulle siellä, joka pohdit, että kylläpä ovat idiootteja, kun tuon tekevät. En toivo sinulle pahaa. Toivon sinulle ymmärrystä siihen, että maailma muuttuu. Ihmiset ottavat riskejä. Ihmiset haluavat enemmän kokemuksia ja vähemmän materiaa. Kyllä, tiedän myös sen, että sinä olet ehkä enemmän materia-ihminen. Eikä silläkään ole mitään väliä. Olemme kaikki erilaisia. Me olemme sellaisia, jotka haluavat yrittää tarjota lapsille eväitä kosmopoliiteiksi ihmisiksi. Me olemme jonkin sortin riskinottajia. Me olemme me.

Kuulen ihmisten myös sanovan sitä, että kyllä ne vielä sieltä tulee maitojunalla takaisin. Mitä hemmetin väliä sillä on? Mikäli tulemme takaisin, tulemme kokemusta ja yhtä kieltä rikkaampana takaisin. Olemme tehneet sen, mitä moni ei uskalla. Olemme yrittäneet.

Loppukaneettina todettakoon se, että tämä fiilis tällä hetkellä, joka meillä on: velaton, huoleton, materiaton ja hieman rahaa taskun pohjalla, tuntuu sairaan hyvältä. Täytän kahden viikon päästä 35- vuotta ja olen onnellisempi, kuin koskaan.

Maailma siis muuttuu. Me olemme nyt maahanmuuttajia. Me olemme valmiita.

Peace and Love <3

Jani