Koti Espanjassa

Hei taas pitkästä aikaa. Täällä alkaa uusi talomme näyttämään pikkuhiljaa kodilta, vaikkakin vuokra sellaiselta. Mies on täällä maalaillut ja tehnyt pikkuremppaa (lue lisää täältä) ja minä lähinnä puunannut ja siivonnut sekä sisustanut. Tässä talossa on kyllä ennen meitä asunut todella sottainen perhe ja melkein joka paikka on pitänyt puunata omaan standardiin sopivaksi. Lisäksi torakat tykkäävät liasta ja minä taas en tykkää torakoista, joten vakuutan että ihan joka paikka on puunattu (lähestulkoon hammasharjalla) mikäli joku tänne lomailemaan saapuu. Onneksi olemme todistaneet täällä vain yhden elävän torakan olemassaoloa. Ovat muuten todella vikkeliä ja jos sellainen löytyy tiskipöydältä kun olet järjestelemässä astioita ja viereisessä eteisessä on netinasentaja-miehiä, on tilanne vähintäänkin mielenkiintoinen. Kiljuin äänettömästi ainakin minuutin jonka jälkeen mies sai pyydystää ötökän vaivihkaa kahvikupin alle. Kun nettimiehet lähtivät, torakka lähti takaisin kadulle ja kahvikuppi roskiin.

kotikadultamme näkyy merelle <3

Aika mukavaa on silti laittaa ja sisustaa lähes tyhjää taloa vähän niinkuin tavara kerrallaan. Melkein mitään emme ottaneet mukaan, mutta ne muutamat tavarat joita ei Suomeen raaskinut jättää, alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa. Suomesta mukaan pakkasimme mm. kastehelmi- tuikkuja, valokuvia ja yhdet vaaleanpunaiset unikkolakanat perheen neidille. Ainostaan ikävöin Suomeen jäänyttä antiikkista Alkon arkkua joka oli meidän ensimmäinen yhteinen hankinta omaan kotiimme silloin aikanaan. Täältä voi kuitenkin löytää vaikka miten kivoja sisustustavaroita ja huonekaluja todella edullisesti, joten kodin sisustamiseen ei tarvitse käyttää huimia summia rahaa. 

Diy-matto pienistä räsymatoista

Muutenkin olemme jo saaneet luotua hieman pysyvämmältä tuntuvaa arkea täällä. En tiedä milloin se ajatus lopullisesti iskostuu aivoihin, että me ihan oikeasti asumme täällä kaukana. Kyllä se varmasti aikaa vie. Ostoksilla edelleen miettii voiko tätä nyt oikeasti ostaa, kunnes tajuaa että ei sitä tavaraa tarvitsekkaan raahata matkalaukussa takaisin Suomeen. Tuntuu myös mukavalta kun edelleen täällä on lämmin ja mikä parasta - valoisaa. Pitkähihaista ei voisi vielä kuvitellakkaan pukevansa päälle. Jännnitystä on tosin tuottanut muutamat rankemmat ukkoset ja sateet joista toinen aiheutti jo aikamoisia tulvia Torreviejaan ja osittain tänne Orihuela Costankin keskustaan. Sellaiseen ei ole tottunut Suomessa, että sääennusteissa annetaan vakavia sadevaroituksia. 

Ruokakaupoista alkaa löytyä oikeat tuotteet ja erilaisia ruokia on jo onnistuttu kokkaamaan vaikka tutusta sähköliedestä pitikin vaihtaa kaasulieteen ja kaikki tuotteet maistuvat vähän eriltä kuin Suomessa. Kunnollista ruokakermaa täällä kaipailisin kovasti, mutta kreikkalaisesta jogurtista on löytynyt hyvä korvaaja kermalle. Lisäksi täällä ei ole esimerkiksi isoja jogurttipurkkeja joihin  meidän lapset Suomessa olivat tottuneet. Leipää sitten löytyykin vaikka miten paljon - nimenomaan uunista tulleita vielä hieman kuumia leipiä ja patonkeja on lähikaupankin hyllyköt pullollaan. Kaupassa kommunikointi onnistuu myös jo espanjankielellä. 

Kouluun olemme viimeinkin päässeet ilmoittautumaan ja se tapahtui Orihuela Costan omalla kaupungintalolla. Sitä ennen meidän piti anoa samaisessa paikassa padronit, eli rekisteröityä kaupungin asukkaiksi. Kouluhakemusten täyttö tuottikin sitten vähän haasteita koska luonnollisesti kaikki lomakkeet ovat espanjaksi ja kääntämälläkään ei oikein ollut varma mitä mihinkin tulisi kirjata ja ruksia. Onneksi saimme hieman apua kaupngintalon mukavalta, joskin ujolta, virkailijalta ja nyt vain odottelemme soittoa koululta. Nuorimmainen kävi myös jo paikallisessa jalkapallo-koulussa kokeilemassa, mutta harmiksemme meille selvisi että hän ei voi jatkaa ennenkuin olemme saaneet täällä vakuutukset ja vakuutuksien saaminen taas vaatii NIE-numeroita. NIE-hakemusaika meillä on vasta lokakuun alussa, sillä tällä hetkellä jonoa on paljon. Toivottavasti lapset kuitenkin pääsisivät jo pian kouluun ja ehkä meidän jalkapallomies sitten pääsisi koulunkin kentällä hieman potkuttelemaan.

kotipihaa tutkimassa

Tässä tällainen tiivistelmä tämän hetken tilanteesta. Kovasti odottelemme tänne jo ensimmäisiä vieraita muutaman viikon päästä. Ihanaa nähdä mummia jonka saapumista eivät pikkuihmiset (tai vähän isommatkaan) täällä malttaisi odottaa. Viedään sitten mummia vähän tapakselle, suolajärville ja ostoksille Zenia Boulevardille (paikallinen ostoskeskus). 

Ihanaa alkavaa syksyä! Palataan taas pian :)

-Jenna-

Muutamme Espanjaan

Maailma muuttuu. Olen valmis.

Seuraava teksti on ensimmäinen julkaisu avoimeen blogiin. Tekstini on ensisijaisesti tarkoitettu ohjaavaksi ihmisille, jotka suunnittelevat samanlaista elämänmuutosta. Ensimmäisen tekstin suunta on taustoittava. Tekstin tarkoitus ei ole ärsyttää ketään. Mikäli rohkaisen jotakuta, en ota siitä vastuuta. 😊

Olin 32-vuotias, kun tajusin sen, että oravanpyörä, ilman minkäänlaisia sivumausteita ei ole minua varten.

Olimme vaimoni kanssa jo pitkään keskustelleet siitä, mitä rohkeat ihmiset tekevät silloin, kun se jumalattoman tylsä päiväkotiarki alkaa veettämään. Meillä on aina ollut yhteiset päämäärät, sekä unelmat. Kummankaan unelma ei ole ollut istua sohvalla pimeässä tuvassa, katsellen ikkunasta nyrkin kokoisia lumihiutaleita. Kummankaan unelma ei ole ollut painaa päätä syvälle tyynyyn ja todeta, kuinka ihanaa on taas seuraavana aamuna nousta samanlaiseen aamuun, kuin mitä edelliset 458 päivää (lukuun ottamatta sitä yhtä viikkoa, kun lapset olivat kipeitä) ovat olleet. Kummankaan unelma ei ole ollut odottaa vanhuutta todeten, että olipahan vittumainen matka, mutta onneksi oli töitä.

Unelmamme on tehdä elämästä mielenkiintoista, tarjota lapsille avaimia kansainvälisyyteen, herätä vanhana todeten, että olipahan matka, VAU!! Unelmamme on myös tehdä kaikki tämä räntäsadealueen ulkopuolella.

Joka tapauksessa. Olin siis 32- vuotias, kun päätimme sen. Lähdemme kokeilemaan elämää jossain muualla. Matkatkaamme lapsinemme sinne, missä säät sallii ja aurinko valaisee. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme Espanjaan. Totesimme sen hyväksi ja helpoksi ensivaihtoehdoksi. Projektimme on siis tähän päivään saakka kestänyt kaksi ja puoli vuotta. Huh. Ei siis hetken mielijohde. Ensiaskeleena otin lopputilin todella mahtavasta työpaikasta, sekä varsinkin työporukasta. Työporukasta, jollaista en varmaan koskaan tule enää saamaan ympärilleni. Panokset olivat jo siis tässä vaiheessa kovat. Kuitenkin, olin jo lopen kyllästynyt silloisen arjen pyörittämiseen. Tämä saattoi näkyä myös minusta ulospäin.

Kuinka voin lopettaa työnteon? Miksi olen niin vastuuton?

Noh. Onnekseni vaimolla oli vielä töitä. Päätös tästä kaikesta ei kuitenkaan ollut yksin minun. Rakas vaimoni oli kaikessa samaa mieltä minun kanssani. Päätökset teimme siis yhdessä. Voiko Suomessa siis lopettaa työnteon, jos on töitä. No ei saatana voi! Muisteletko sinäkin käyntejä vanhempien sukulaisten luona, jolloin ensimmäiset sanat, ennen tervehdyksiä kuuluivat: ”Vieläkö sä oot siellä samas paikkaa hommis?”. Tämä on suomalaiselle tärkeämpi tieto, kuin terveydentilasi. Tämä on suomalaiselle tärkeämpi tieto, kuin se miten lapsesi voivat. No joo. Ymmärrän toki. Aina selitellään, kuinka vanhemmat ihmiset ovat eri maailmasta. Mutta oletko huomannut sitä, kuinka tämä sama tapa on tarttunut kaikkiin. Kuinka samat vanhan maailman tavat tarttuvat myös meihin tuleviin vanhuksiin. Aivan.

Tilanteemme vaati siis suomalaiselle ihmiselle kovan päätöksen. Luovuttaa oma kiintiö työpaikastaan jollekulle muulle. Varmaan sekin työpaikka meni maahanmuuttajalle. Tähän strategiseen ratkaisuun oli kuitenkin taustalla ihan oikeat ja hyvät syyt. Talomme oli puolivalmis ja se oli saatava matkakassan vuoksi kuntoon, ennen ajatustakaan ulkomaille muutosta.

Olemme aina olleet vaimoni kanssa suhteellisen impulsiivisia ihmisiä. Laskettaneen se kuitenkin hieman negatiiviseksi piirteeksi. Itse miellän sen rikkautena 😊 . Tämä on ensimmäinen ratkaisu, jonka teimme rauhassa, selvin sävelin ja pitkän aikajänteen suunnitelmana.

Tässä välissä kertoisin teille koko kaksivuotisen taipaleen, kun hommaa suunniteltiin, hiottiin ja harkittiin. Säästän teidät siltä ja totean vain, että nämä kaksi vuotta ovat olleet elämäni parhaat. Uskalsin ottaa riskin ja sain viettää pian 6 vuotta täyttävän poikani kanssa huikeat kaksi vuotta. Otin kaksi muuta lasta vastaan, kun he pääsivät koulusta. Olin koti-isä. Niin epäcoolilta, kuin se kuulostaakin, olin itseni mielestä todella kova jätkä. Entä sukulaiset ja heidän varoittelut työn lopettamisesta? Aivan sama. Kyseinen aika ei vaikuttanut lastemme hyvinvointiin negatiivisesti millään tavalla. Voisin jopa sanoa, että päinvastoin. Heillä oli edelleen samat resurssit saada tasapainoinen arki. Mistään heidän osaltaan emme karsineet. Itse jätin kahden vuoden aikana omat hemmottelut minimiin. Kiitos Sepi (nimi muutettu) niistä muutamasta baari-illasta).

Teimme siis vaimon kanssa oikeat ratkaisut.

Nykypäivä. Nyt olemme myyneet siis talomme. Ilmeisesti tämä pieni remppa-aika palkittiin, sillä talomme todettiin erittäin hyväkuntoiseksi (ähäkuttia vaan kaikille teille, jotka muuta toivoitte). Me saamme olla omassa talossamme enää noin kolme viikkoa. Aargh! Haikeaa. Tämä oli toki tiedossa, kun muuttaa pois maasta, että taloamme emme saa edes osina mukaan. Henkilökohtaisesti todella kova paikka aika-ajoin. Kuitenkin ne muutaman viikon päässä siintävät ajatukset vievät voiton sata - nolla.

Elämme siis huikean jännittävää aikaa. Olette varmaan huomanneet pientä patoutumaa työasiaan liittyen. Ymmärrän. Patoutuma on tosi. Nyt kun elämme elämämme tärkeimpiä hetkiä. Elämme unelmaamme. Elämme aikaa, jolloin toivoisimme, että ystävämme ja sukulaisemme olisivat läsnä, tukisivat meitä ja olisivat onnellisia puolestamme. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kukaan ei ole edes onnitellut meitä. Harmittavaa, että joillakin negatiiviset tunteet vievät voiton, vaikka yhteinen aikamme, näin pienellä fyysisellä välimatkalla, vähenee. Varmasti tällä työasialla on todella suuri merkitys myös tähän. Tälläkin hetkellä, kun kerromme muutostamme muille, ensimmäinen asia, mitä ihmiset kysyvät on se, että minne menet töihin. Voiko siis ihminen tehdä asioita epäsuomalaisesti, ilman varmaa työpaikkaa?

Olemmeko vastuuttomia? Olemmeko huonoja vanhempia? Kuinka voimme lähteä ulkomaille ilman selvää viisivuotissuunnitelmaa. Kuinka helvetissä voimme mennä ulkomaille ilman 100%- varmaa työpaikkaa. Sinulle siellä, joka pohdit, että kylläpä ovat idiootteja, kun tuon tekevät. En toivo sinulle pahaa. Toivon sinulle ymmärrystä siihen, että maailma muuttuu. Ihmiset ottavat riskejä. Ihmiset haluavat enemmän kokemuksia ja vähemmän materiaa. Kyllä, tiedän myös sen, että sinä olet ehkä enemmän materia-ihminen. Eikä silläkään ole mitään väliä. Olemme kaikki erilaisia. Me olemme sellaisia, jotka haluavat yrittää tarjota lapsille eväitä kosmopoliiteiksi ihmisiksi. Me olemme jonkin sortin riskinottajia. Me olemme me.

Kuulen ihmisten myös sanovan sitä, että kyllä ne vielä sieltä tulee maitojunalla takaisin. Mitä hemmetin väliä sillä on? Mikäli tulemme takaisin, tulemme kokemusta ja yhtä kieltä rikkaampana takaisin. Olemme tehneet sen, mitä moni ei uskalla. Olemme yrittäneet.

Loppukaneettina todettakoon se, että tämä fiilis tällä hetkellä, joka meillä on: velaton, huoleton, materiaton ja hieman rahaa taskun pohjalla, tuntuu sairaan hyvältä. Täytän kahden viikon päästä 35- vuotta ja olen onnellisempi, kuin koskaan.

Maailma siis muuttuu. Me olemme nyt maahanmuuttajia. Me olemme valmiita.

Peace and Love <3

Jani

Torrevieja

¿Qué pasa? Mitä kuuluu? Täällä pidellään sormia sekä varpaita ristissä että talokauppa toteutuisi kohtuullisessa ajassa. Itsehän sitä malttamattomana haluaisi myynnin tapahtuvan nopeasti että pääsisimme konkreettisesti lyömään lähtöpäivän lukkoon ja vuokraamaan ensimmäisen väliaikaisen asuntomme tulevasta kotikaupungistamme Torreviejasta. Omakotitalokaupoissa täytyy kuitenkin säilyttää realiteetit, ja valmistautua siihen että aikaa myyntiin voi mennä kuukausiakin. Todettakoon, että kun suurin osa teistä lukee tätä postausta, on talo jo myyty ja blogi julkinen. Jippii! Lähtömme ehtona on alusta asti ollut se että myymme ensin talomme. On käytännöllisempää että tänne ei jää huoleksi isoa taloa ja sen vuokralaisia kun itse olemme kaukana toisessa maassa. Lisäksi haluamme olla taloudellisesti riippumattomia ainakin vuoden jollei toisenkin, sillä meillä ei ole valmiita työpaikkoja kohteessa -ainakaan vielä.

Millaisia Costa Blancan alue ja kohdekaupunki Torrevieja sitten ovat? Miksi valitsimme juuri tämän paikan kaikista maailman paikoista? Alla muutama hyvä syy:

Torrevieja ei ole tyypillinen turistien lomakaupunki, alueella on vain kourallinen hotelleja.

Torreviejan kaupungissa on keskimäärin 320 aurinkoista päivää vuodessa. Talvet ovat melko leutoja ja usein lämpötila kohoaa kylmimpinä kuukausinakin tammi-helmikuussa yli 15 asteen. 

Maailman Terveysjärjestö WHO on luokitellut Torreviejan ilmaston terveellisimmäksi koko Euroopassa. Ainutlaatuisen ilmastosta tekevät kaupungin lähellä sijaitsevat suolajärvet (Laguna de La Mata ja Laguna de Torrevieja), joiden ansiosta mikroilmasto on terveyttä edistävä. Toivon että tämä ja aurinko auttavat pääsemään eroon jokavuotisesta atooppisesta ihottumasta.

Kaikki Torreviejan rannat ovat saaneet eurooppalaisen Sinilippu-ympäristömerkin niiden siisteyden vuoksi.

Yleisesti elinkustannukset Espanjassa ovat huomattavasti huokeammat kuin monessa muussa Euroopan maassa.

Torrevieja on hyvin kansainvälinen kaupunki ja voimme näin tarjota lapsillemme paljon mahdollisuuksia ja uusia tuttavuuksia eri kulttuureista, uuden kielen sekä eliniän kestävän kokemuksen. 

Espanjalainen kultuuri kiehtoo meitä ja ihmiset ovat iloisempia ja ystävällisempiä siellä, kuin yleisesti täällä Suomessa. Tämä perustuu tietysti vain omiin kokemuksiin ja yleisiin mielipiteisiin.

Ihan rehellisesti sanottuna emme oikeasti selailleet koko maapalloa läpi löytääksemme sen täydellisen kohteen, vaan tässä mennään ikäänkuin vähän mutulla ja sydämen äänellä eteenpäin. Alkuun karsimme muuttoalueeksi Euroopan, sillä haluamme kuitenkin olla suht. lyhyen lentomatkan päässä lähimmäisistämme. Euroopan maista sitten eniten viehätti Espanja. Se on jo meille joiltakin osin tuttu maa ja suomalaisten suosioissa. Elinkustannukset olivat toinen valintakriteeri. Kolmas oli aurinko ja Suomea lämpöisempi ilmasto. Kun teimme päätöksen muutosta, aloin googlettamaan kaupunkeja joissa olisi suomenkielinen koulu. Vaihtoehtona Costa Blanca vei ehdottomasti voiton aurinkorannikosta ja lopulta tämä paikka vain tuntui juuri siltä oikealta. Olemme lukeneen huimat määrät ihmisten kokemuksia Torreviejassa asumisesta - sekä hyviä että huonoja - ja varmistuneet siitä että sinne haluamme suunnata. Hassua sinänsä että lopulta päädyimme kuitenkin laittamaan lapset ihan paikalliseen espanjankieliseen kouluun mutta määränpäätä emme halunneet enää vaihtaa. Kaikki perheenjäsenemme opiskelevat tällä hetkellä espanjaa koulutyön, päivittäisen asioinnin sekä työn etsinnän helpottamiseksi. Tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Tässä vielä hieman kaupungin historiaa sekä muutama kuva lähialueilta (kuvat lainattu netistä, kunnes pääsemme räpsimään omia ;) ). Torrevieja on kaupunki Costa Blancalla Valencian itsehallintoalueella Alicanten maakunnassa, Kaakkois-Espanjassa noin 50 kilometriä Alicanten kaupungin eteläpuolella. Alkujaan Torreviejassa harjoitettiin suolan tuotantoa  ja kalastamista, sijaitseehan kaupunki meren ja kahden suolajärven [Las Salinas] välissä. Nämä suolajärvet näkyvät jopa googlemaps:illa katsottuna satelliittikuvassa pinkkeinä ja ne erottaa jo hyvin kaukaa Espanjan kartalla. Vaaleanpunainen väri johtuu Halobacterium-bakteerin pigmentistä. Väriä aiheuttaa myös levä nimeltään Dunadiella Salina, joka ajoittain värjää järven räikeän punaiseksi. Artemia Salina-niminen suolavesien katkarapu asustaa näissä järvissä ja sen väri on myös vaaleanpunainen johtuen sen syömästä bakteerikasvustosta. Alueen flamingot taas saavat kauniin vaaleanpunaisen sävytyksen höyheniinsä syömällä näitä rapuja.
Vuoteen 1802 asti Torrevieja tunnettiin vain muinaisena vartiotornina, joka antoi kaupungille sen nimen [Torre Vieja, tarkoittaa espanjaksi vanhaa tornia]. Torrevieja tuhoutui maanjäristyksessä 1829. Suolakaivokset ja kaupunki kunnostettiin - tästä on vieläkin muistona kaupungin harvinaisen suorat kadut. Vielä nykyäänkin suolantuotanto on yksi Torreviejan pääelinkeinoista turismin ja kalastuksen lisäksi. (Wikipedia)

Pysykäähän kuulolla -  the story continues...


Jenna