Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkosuomalaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkosuomalaiset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Puoli vuotta Espanjassa

¡Hola a todos! Hetki on taas vierähtänyt ja viime kuussa meillä paukkui jo puoli vuotta elämää Espanjassa. Ihan hurjan nopeasti on aika mennyt ja viime blogitekstistä onkin oikeasti jo tosi pitkä aika. Ajattelin tulla kertomaan hieman tarkemmin meidän kuulumisia kun niitä on kyselty. Pintaraapaisu meidän kuulumisista löytyy mm. facebookista ja instagramista, mutta enemmän kuvien muodossa.



Kuvaan nimittäin ihan joka paikassa ja meidän perheen retkistä ei suoriuduta ilman että olen ainakin jossain kohtaa kaivanut kännykän esille. Pitäisi hankkia myös ihan kunnon järkkäri (vanhaa jo kova ikävä!), mutta sen raahaaminen mukana ei hirveästi houkuttele. Tyytyminen on siis näihin Honorin tarjoamiin kuviin, joita ripottelen myös tänne tekstin sekaan. Retket ulkona ovat koko perheen lempijuttu (noh ehkä lasketaan tuo vanhempi 12 v. kloppi pois laskuista koska Fortnite...). Täällä koko alueen rantaviiva on tehty upeaksi kävelyreitiksi, jota jatkuu kilometritolkulla. Sunnuntaisin kallioreitit ja rannat ovat täynnä sekä paikallisia että ulkolaisia perheitä. Kaikkialla soljuu iloinen puheensorina eikä vastaan tule juurikaan yrmeitä kasvoja. Meri ja aurinko antavat täällä vaan ihan mahdottomasti virtaa ja iloa. Sen huomaa itsestä sekä muista ihmisistä. Voisin tuijottaa välimerta loputtomiin ja kuunnella aaltojen kohinaa. Vähän siirappista mutta se on oikeasti ihan totta.  

mantelipuun kukintaa

simpukan metsästystä

Joulu 2018



Kevät on täällä jo täydessä vauhdissa. Oikeastaan suomalaisessa ilmastossa koko ikänsä eläneenä voisi sanoa että ennemminkin kesä. Eilen Torreviejassa mitattiin jo yli 29 astetta ja tässä naapurissa OC:lla taidettiin päästä parin asteen päähän. Näimme kuitenkin yhden paikallisen mamman kulkevan vielä untuvatakki päällä. Siis sellainen paksu toppatakki! Itse vietin koko eilisen hellemekolla ja kävelyretki pidettiin silti maltillisena, koska oli niin lämmin. Nyt lämpötila laski hieman ja muistuttaa aika lailla suomalaista kesäpäivää eli hieman on tuulista ja lämpöasteita ehkä n. 15-17. 



Meidän elämä täällä sujuu tällä hetkellä todella hyvin. Juuri nyt en osaisi kuvitella, että kukaan meistä haluaisi palata takaisin Suomeen. Meillä on tietysti kova ikävä perhettä, ystäviä ja läheisiä, mutta toisaalta tuntuu että olemme olleet kaikkiin yhteydessä enemmän kuin koskaan ennen. Ja toisaalta, saattoi käydä niin että osa perheestä viettääkin tulevaisuudessa tällä paljon aikaa. ;) <3 

Lapset tykkäävät koulusta ihan hirveästi. Kaikki kolme ovat saaneet sieltä ystäviä ja välillä viemme lapsia kylään ruotsalaiseen, islantilaiseen tai argentiinalaiseen perheeseen. On ihan mahtavaa miten paljon erimaalaisia tuttavia täältä on jo saatu ja miten ennakkoluulottomasti ja rohkeasti varsinkin lapset tulevat toimeen keskenään, vaikka heillä ei ole edes kunnollista yhteistä kieltä. Esimerkiksi perheen pienin, Jasu 6v, lähti rohkeasti espanjankielisille syntymäpäiville yksin ja hän puhuu parhaiden ystäviensä kanssa espanjaa, vanhin taasen englantia. Jessica 9v. puhuu parhaan ystävänsä kanssa ruotsi-suomi-espanja-englanti-elekieltä. Täällä koulussa jaetaan 3 todistusta vuodessa ja juuri nyt saatiin vuoden toiset todistukset. Kaikki lapset olivat nostaneet numeroitaan, mikä on uskomatonta sillä kaikki opetus tapahtuu espanjan kielellä. Hyvä sanavarasto on alkanut jo kehittyä ja lapset ymmärtävät melko hyvin espanjaa, mutta puhetta ei vielä tule ihan hirveästi. Juuri nyt täällä lomaillaan koulusta sillä huomenna vietetään espanjalaista isänpäivää. Täällä on usein tapana, että pyhäpäivää edeltävä maanantai tai jälkeinen perjantai pidetään vapaata eivätkä koulut ole silloin auki. Tämähän ei varsinkaan lapsia haittaa lainkaan. 

Työrintamalla meillä on tapahtunut uusia ja jännittäviä tuulia. Oman työn ohelle olemme perustaneet myös oman yrityksen jota olemme suunnitelleen ja työstäneet jo pitkään. Nyt kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja olemmekin viimein yrittäjiä! Ihan mahtavaa! 

Sitrusviljelmiä lähialueella



Jos nyt hieman pudotaan maan pinnalle ja mietitään mikä täällä ei ihan aina suju, niin se on:
a) liikenne. Siis luulin että Suomessa ei osata ajaa normaalisti, mutta olin hyvin väärässä. Täällä ollaan välillä täysin kaheleita liikenteessä. Espanjalaiset ja Enlantilaiset naiset ovat pahimpia kaikista. Ihan päätöntä kaahausta ja esimerkiksi risteyksissä ja liikenneympyröissä täällä on oltava hyvin valppaana, mikäli haluaa säilyä hengissä. 
b) mikä tahansa työsuoritus (espanjalaiselta). Jos  espanjalainen pankkivirkailija tai automyyjä ilmoittaa soittavansa sinulle huomenna, se saattaa tarkoittaa 3 viikon päästä (tai ei koskaan). Ei haittaa vaikka olisi oma työtehtävä tai provisio kyseessä. Ei kuulkaa aina vaan jaksa tai turhaan viitsi. Aina ehtii huomenna - se kuuluisa mañana kukoista kyllä täällä. Toisaalta tämä antaa myös itselle tilaa olla rennnompi ja todeta että no hei, hoidetaan tämä homma sitten vaikka huomenna tai ensi viikolla. Itse emme kyllä yritysmaailmassa pystyisi tähän ajattelutapaan mutta kyllä täällä vain on tuota saanut todistaa kerran jos toisenkin. Kuitenkin kaikenlainen propaganda siitä, miten vaikeaa asioiden hoito täällä espanjassa on, on mielestäni ihan hölynpölyä. Rennolla asenteella (ja ehkä asiantuntevalla avulla) täällä kaikki hoituu loppupeleissä suhteellisen hyvin ja nopeasti. Papereita, kopiota ja leimoja täällä kyllä rakastetaan, mutta siihen kyllä tottuu. 
c) terveellinen välimeren ruokavalio....kiloja saattoi ehkä vähän kertyä kun puoli vuotta halusi vain maistaa ihan kaikkea uutta. Normaali kauppareissu (3-4 pussia ruokaa) kustantaa meillä n. 25-50 euroa. Tuohon 50 euroon saa kyllä jo aika hyvin mahtumaan erikoisempiakin herkkuja. Nyt on onneksi herkuttelun kaveriksi saatu taas säännöllinen liikunta sekä tuoreiden marjojen, hedelmien ja kasvisten ostelu. Appelsiinitkin saadaan tästä ihan omasta Valencian provinssista ja ovat kyllä maukkaita. Tien varsilla voi täällä nähdä viljeltävän mm. appelsiineja, sitruunoita, limejä, granaattiomenoita, artisokkaa, kukkakaalia ja manteleita. Ja ne suomalaisten huhupuheet siitä että täältä ei saisi salmiakkia, ruisleipää, xylitol-purkkaa tai mitä lie muuta ovat myös ihan hölynpölyä. Täältä saa ihan kaikkea ja enemmänkin. Liikunnan osalta varsinkin kävely- ja juoksulenkeistä olen todella nyt nauttinut ja hyvä niin, sillä kohta täällä on taas liian kuuma tehdä mitään vähänkään rankkoja urheilusuorituksia. Silloin pulahdetaan taloyhtiön uima-altaaseen.



Perheemme on alkanut juurtua tänne ja toivon että kaikki, jotka tällaisesta muutoksesta haaveilevat, voisivat jossain vaiheessa elämää sen myös toteuttaa. <3 

p.s Espero que algún día te escriba un texto completo en español!



-Jenna-







torstai 27. syyskuuta 2018

Koti Espanjassa

Hei taas pitkästä aikaa. Täällä alkaa uusi talomme näyttämään pikkuhiljaa kodilta, vaikkakin vuokra sellaiselta. Mies on täällä maalaillut ja tehnyt pikkuremppaa (lue lisää täältä) ja minä lähinnä puunannut ja siivonnut sekä sisustanut. Tässä talossa on kyllä ennen meitä asunut todella sottainen perhe ja melkein joka paikka on pitänyt puunata omaan standardiin sopivaksi. Lisäksi torakat tykkäävät liasta ja minä taas en tykkää torakoista, joten vakuutan että ihan joka paikka on puunattu (lähestulkoon hammasharjalla) mikäli joku tänne lomailemaan saapuu. Onneksi olemme todistaneet täällä vain yhden elävän torakan olemassaoloa. Ovat muuten todella vikkeliä ja jos sellainen löytyy tiskipöydältä kun olet järjestelemässä astioita ja viereisessä eteisessä on netinasentaja-miehiä, on tilanne vähintäänkin mielenkiintoinen. Kiljuin äänettömästi ainakin minuutin jonka jälkeen mies sai pyydystää ötökän vaivihkaa kahvikupin alle. Kun nettimiehet lähtivät, torakka lähti takaisin kadulle ja kahvikuppi roskiin.


kotikadultamme näkyy merelle <3


Aika mukavaa on silti laittaa ja sisustaa lähes tyhjää taloa vähän niinkuin tavara kerrallaan. Melkein mitään emme ottaneet mukaan, mutta ne muutamat tavarat joita ei Suomeen raaskinut jättää, alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa. Suomesta mukaan pakkasimme mm. kastehelmi- tuikkuja, valokuvia ja yhdet vaaleanpunaiset unikkolakanat perheen neidille. Ainostaan ikävöin Suomeen jäänyttä antiikkista Alkon arkkua joka oli meidän ensimmäinen yhteinen hankinta omaan kotiimme silloin aikanaan. Täältä voi kuitenkin löytää vaikka miten kivoja sisustustavaroita ja huonekaluja todella edullisesti, joten kodin sisustamiseen ei tarvitse käyttää huimia summia rahaa. 

Diy-matto pienistä räsymatoista




Muutenkin olemme jo saaneet luotua hieman pysyvämmältä tuntuvaa arkea täällä. En tiedä milloin se ajatus lopullisesti iskostuu aivoihin, että me ihan oikeasti asumme täällä kaukana. Kyllä se varmasti aikaa vie. Ostoksilla edelleen miettii voiko tätä nyt oikeasti ostaa, kunnes tajuaa että ei sitä tavaraa tarvitsekkaan raahata matkalaukussa takaisin Suomeen. Tuntuu myös mukavalta kun edelleen täällä on lämmin ja mikä parasta - valoisaa. Pitkähihaista ei voisi vielä kuvitellakkaan pukevansa päälle. Jännnitystä on tosin tuottanut muutamat rankemmat ukkoset ja sateet joista toinen aiheutti jo aikamoisia tulvia Torreviejaan ja osittain tänne Orihuela Costankin keskustaan. Sellaiseen ei ole tottunut Suomessa, että sääennusteissa annetaan vakavia sadevaroituksia. 

Ruokakaupoista alkaa löytyä oikeat tuotteet ja erilaisia ruokia on jo onnistuttu kokkaamaan vaikka tutusta sähköliedestä pitikin vaihtaa kaasulieteen ja kaikki tuotteet maistuvat vähän eriltä kuin Suomessa. Kunnollista ruokakermaa täällä kaipailisin kovasti, mutta kreikkalaisesta jogurtista on löytynyt hyvä korvaaja kermalle. Lisäksi täällä ei ole esimerkiksi isoja jogurttipurkkeja joihin  meidän lapset Suomessa olivat tottuneet. Leipää sitten löytyykin vaikka miten paljon - nimenomaan uunista tulleita vielä hieman kuumia leipiä ja patonkeja on lähikaupankin hyllyköt pullollaan. Kaupassa kommunikointi onnistuu myös jo espanjankielellä. 

Kouluun olemme viimeinkin päässeet ilmoittautumaan ja se tapahtui Orihuela Costan omalla kaupungintalolla. Sitä ennen meidän piti anoa samaisessa paikassa padronit, eli rekisteröityä kaupungin asukkaiksi. Kouluhakemusten täyttö tuottikin sitten vähän haasteita koska luonnollisesti kaikki lomakkeet ovat espanjaksi ja kääntämälläkään ei oikein ollut varma mitä mihinkin tulisi kirjata ja ruksia. Onneksi saimme hieman apua kaupngintalon mukavalta, joskin ujolta, virkailijalta ja nyt vain odottelemme soittoa koululta. Nuorimmainen kävi myös jo paikallisessa jalkapallo-koulussa kokeilemassa, mutta harmiksemme meille selvisi että hän ei voi jatkaa ennenkuin olemme saaneet täällä vakuutukset ja vakuutuksien saaminen taas vaatii NIE-numeroita. NIE-hakemusaika meillä on vasta lokakuun alussa, sillä tällä hetkellä jonoa on paljon. Toivottavasti lapset kuitenkin pääsisivät jo pian kouluun ja ehkä meidän jalkapallomies sitten pääsisi koulunkin kentällä hieman potkuttelemaan.


kotipihaa tutkimassa

Tässä tällainen tiivistelmä tämän hetken tilanteesta. Kovasti odottelemme tänne jo ensimmäisiä vieraita muutaman viikon päästä. Ihanaa nähdä mummia jonka saapumista eivät pikkuihmiset (tai vähän isommatkaan) täällä malttaisi odottaa. Viedään sitten mummia vähän tapakselle, suolajärville ja ostoksille Zenia Boulevardille (paikallinen ostoskeskus). 

Ihanaa alkavaa syksyä! Palataan taas pian :)

-Jenna-


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

On aika lähteä...

Pahoittelut venähtäneestä postauksesta. Viime viikkoina on tapahtunut niin paljon että en ole ehtinyt edes kirjoittelemaan. Tulin pikaisesti kertomaan että nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen että meidän on aika lähteä....



...nimittäin tästä meidän loma-asunnosta ihan omaan kotiin kaupungin toiselle puolelle. Päätimme jäädä tänne Orihuela Costalle joka heti alusta alkaen tuntui kodille, vaikka muitakin lähialueita olimme ajatelleet. Tästä alkaa ensimmäinen asken pysyvään asettumiseen ja elämään Espanjassa. Meillä on nyt "long-term" eli pidempiaikainen vuokrasopimus ja sen myötä voimme rekisteröityä kaupungin asukkaiksi. Se taas avaa mahdollisuuden ilmoittautua kouluun, jonka alkua täällä jo kovasti odotellaan. Itse olen jo aloittanut etätyöt täältä käsin mikä on ihan huippu juttu ja pikkuhiljaa arki alkaa tasaantua. Joka päivä käydään silti edelleen ihastelemassa tätä meidän uutta kotikaupunkia ja varsinkin sen rantoja. 





Tänään juhlittiin viimeistä "lomakoti-iltaa" syömällä churroja. Oli jo aikakin! Nyt jatketaan pakkailuja ja ensi kerralla lupaan kirjoitella vähän enemmän meidän kuulumisia. Buenas notches!

P.S. Tästä blogista muodostui vähän niinkuin perheen äidin blogi, joten käykäähän katsastamassa myös perheen isän tuoretta blogia osoitteessa puuhamies.com

-Jenna-

Puoli vuotta Espanjassa

¡Hola a todos! Hetki on taas vierähtänyt ja viime kuussa meillä paukkui jo puoli vuotta elämää Espanjassa. Ihan hurjan nopeasti on aika men...