Puoli vuotta Espanjassa

¡Hola a todos! Hetki on taas vierähtänyt ja viime kuussa meillä paukkui jo puoli vuotta elämää Espanjassa. Ihan hurjan nopeasti on aika mennyt ja viime blogitekstistä onkin oikeasti jo tosi pitkä aika. Ajattelin tulla kertomaan hieman tarkemmin meidän kuulumisia kun niitä on kyselty. Pintaraapaisu meidän kuulumisista löytyy mm. facebookista ja instagramista, mutta enemmän kuvien muodossa.

Kuvaan nimittäin ihan joka paikassa ja meidän perheen retkistä ei suoriuduta ilman että olen ainakin jossain kohtaa kaivanut kännykän esille. Pitäisi hankkia myös ihan kunnon järkkäri (vanhaa jo kova ikävä!), mutta sen raahaaminen mukana ei hirveästi houkuttele. Tyytyminen on siis näihin Honorin tarjoamiin kuviin, joita ripottelen myös tänne tekstin sekaan. Retket ulkona ovat koko perheen lempijuttu (noh ehkä lasketaan tuo vanhempi 12 v. kloppi pois laskuista koska Fortnite...). Täällä koko alueen rantaviiva on tehty upeaksi kävelyreitiksi, jota jatkuu kilometritolkulla. Sunnuntaisin kallioreitit ja rannat ovat täynnä sekä paikallisia että ulkolaisia perheitä. Kaikkialla soljuu iloinen puheensorina eikä vastaan tule juurikaan yrmeitä kasvoja. Meri ja aurinko antavat täällä vaan ihan mahdottomasti virtaa ja iloa. Sen huomaa itsestä sekä muista ihmisistä. Voisin tuijottaa välimerta loputtomiin ja kuunnella aaltojen kohinaa. Vähän siirappista mutta se on oikeasti ihan totta.  

mantelipuun kukintaa

simpukan metsästystä

Joulu 2018

Kevät on täällä jo täydessä vauhdissa. Oikeastaan suomalaisessa ilmastossa koko ikänsä eläneenä voisi sanoa että ennemminkin kesä. Eilen Torreviejassa mitattiin jo yli 29 astetta ja tässä naapurissa OC:lla taidettiin päästä parin asteen päähän. Näimme kuitenkin yhden paikallisen mamman kulkevan vielä untuvatakki päällä. Siis sellainen paksu toppatakki! Itse vietin koko eilisen hellemekolla ja kävelyretki pidettiin silti maltillisena, koska oli niin lämmin. Nyt lämpötila laski hieman ja muistuttaa aika lailla suomalaista kesäpäivää eli hieman on tuulista ja lämpöasteita ehkä n. 15-17. 

Meidän elämä täällä sujuu tällä hetkellä todella hyvin. Juuri nyt en osaisi kuvitella, että kukaan meistä haluaisi palata takaisin Suomeen. Meillä on tietysti kova ikävä perhettä, ystäviä ja läheisiä, mutta toisaalta tuntuu että olemme olleet kaikkiin yhteydessä enemmän kuin koskaan ennen. Ja toisaalta, saattoi käydä niin että osa perheestä viettääkin tulevaisuudessa tällä paljon aikaa. ;) <3 

Lapset tykkäävät koulusta ihan hirveästi. Kaikki kolme ovat saaneet sieltä ystäviä ja välillä viemme lapsia kylään ruotsalaiseen, islantilaiseen tai argentiinalaiseen perheeseen. On ihan mahtavaa miten paljon erimaalaisia tuttavia täältä on jo saatu ja miten ennakkoluulottomasti ja rohkeasti varsinkin lapset tulevat toimeen keskenään, vaikka heillä ei ole edes kunnollista yhteistä kieltä. Esimerkiksi perheen pienin, Jasu 6v, lähti rohkeasti espanjankielisille syntymäpäiville yksin ja hän puhuu parhaiden ystäviensä kanssa espanjaa, vanhin taasen englantia. Jessica 9v. puhuu parhaan ystävänsä kanssa ruotsi-suomi-espanja-englanti-elekieltä. Täällä koulussa jaetaan 3 todistusta vuodessa ja juuri nyt saatiin vuoden toiset todistukset. Kaikki lapset olivat nostaneet numeroitaan, mikä on uskomatonta sillä kaikki opetus tapahtuu espanjan kielellä. Hyvä sanavarasto on alkanut jo kehittyä ja lapset ymmärtävät melko hyvin espanjaa, mutta puhetta ei vielä tule ihan hirveästi. Juuri nyt täällä lomaillaan koulusta sillä huomenna vietetään espanjalaista isänpäivää. Täällä on usein tapana, että pyhäpäivää edeltävä maanantai tai jälkeinen perjantai pidetään vapaata eivätkä koulut ole silloin auki. Tämähän ei varsinkaan lapsia haittaa lainkaan. 

Työrintamalla meillä on tapahtunut uusia ja jännittäviä tuulia. Oman työn ohelle olemme perustaneet myös oman yrityksen jota olemme suunnitelleen ja työstäneet jo pitkään. Nyt kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja olemmekin viimein yrittäjiä! Ihan mahtavaa! 

Sitrusviljelmiä lähialueella

Jos nyt hieman pudotaan maan pinnalle ja mietitään mikä täällä ei ihan aina suju, niin se on:

a) liikenne. Siis luulin että Suomessa ei osata ajaa normaalisti, mutta olin hyvin väärässä. Täällä ollaan välillä täysin kaheleita liikenteessä. Espanjalaiset ja Enlantilaiset naiset ovat pahimpia kaikista. Ihan päätöntä kaahausta ja esimerkiksi risteyksissä ja liikenneympyröissä täällä on oltava hyvin valppaana, mikäli haluaa säilyä hengissä. 

b) mikä tahansa työsuoritus (espanjalaiselta). Jos  espanjalainen pankkivirkailija tai automyyjä ilmoittaa soittavansa sinulle huomenna, se saattaa tarkoittaa 3 viikon päästä (tai ei koskaan). Ei haittaa vaikka olisi oma työtehtävä tai provisio kyseessä. Ei kuulkaa aina vaan jaksa tai turhaan viitsi. Aina ehtii huomenna - se kuuluisa mañana kukoista kyllä täällä. Toisaalta tämä antaa myös itselle tilaa olla rennnompi ja todeta että no hei, hoidetaan tämä homma sitten vaikka huomenna tai ensi viikolla. Itse emme kyllä yritysmaailmassa pystyisi tähän ajattelutapaan mutta kyllä täällä vain on tuota saanut todistaa kerran jos toisenkin. Kuitenkin kaikenlainen propaganda siitä, miten vaikeaa asioiden hoito täällä espanjassa on, on mielestäni ihan hölynpölyä. Rennolla asenteella (ja ehkä asiantuntevalla avulla) täällä kaikki hoituu loppupeleissä suhteellisen hyvin ja nopeasti. Papereita, kopiota ja leimoja täällä kyllä rakastetaan, mutta siihen kyllä tottuu. 

c) terveellinen välimeren ruokavalio....kiloja saattoi ehkä vähän kertyä kun puoli vuotta halusi vain maistaa ihan kaikkea uutta. Normaali kauppareissu (3-4 pussia ruokaa) kustantaa meillä n. 25-50 euroa. Tuohon 50 euroon saa kyllä jo aika hyvin mahtumaan erikoisempiakin herkkuja. Nyt on onneksi herkuttelun kaveriksi saatu taas säännöllinen liikunta sekä tuoreiden marjojen, hedelmien ja kasvisten ostelu. Appelsiinitkin saadaan tästä ihan omasta Valencian provinssista ja ovat kyllä maukkaita. Tien varsilla voi täällä nähdä viljeltävän mm. appelsiineja, sitruunoita, limejä, granaattiomenoita, artisokkaa, kukkakaalia ja manteleita. Ja ne suomalaisten huhupuheet siitä että täältä ei saisi salmiakkia, ruisleipää, xylitol-purkkaa tai mitä lie muuta ovat myös ihan hölynpölyä. Täältä saa ihan kaikkea ja enemmänkin. Liikunnan osalta varsinkin kävely- ja juoksulenkeistä olen todella nyt nauttinut ja hyvä niin, sillä kohta täällä on taas liian kuuma tehdä mitään vähänkään rankkoja urheilusuorituksia. Silloin pulahdetaan taloyhtiön uima-altaaseen.

Perheemme on alkanut juurtua tänne ja toivon että kaikki, jotka tällaisesta muutoksesta haaveilevat, voisivat jossain vaiheessa elämää sen myös toteuttaa. <3 

p.s Espero que algún día te escriba un texto completo en español!

-Jenna-

Espanjalainen koulu

Täällä ollaan edelleen hengissä koko sakki. Tämä viikko on ollut ehkä jännittävin sitten lentokoneeseen nousun. Tai ehkä vielä sitäkin jännittävämpi. Tätä viikkoa on odotettu ja ehkä pelättykin jo viikkoja. Lapsilla nimittäin alkoi maanantaina koulu, eikä mikään helppo koulu, vaan täysin espanjankielinen paikallinen koulu. 

Ihan ensiksi täytyy kumota muutamia myyttejä ja tarinoita espanjalaisesta koulusta. Olin jostain syystä (nettiä lukemalla tietysti) olettanut, että espanjalainen koulu tarkoittaa pitkiä päiviä, tiukkaa kuria ja läksyvuoria. Tämä viikko on kuitenkin osoittanut jotain ihan muuta ja täällä ollaan tällä hetkellä hyvin iloisissa ja helpottuneissa tunnelmissa. 

Maanantai-aamuna kurvailtiin koulun viereiselle parkkipaikalle. Koulun portit olivat kiinni ja viereisen autotien liikennettä tuli ohjaamaan 2 poliisia. Toinen asettautui koulun toiseen päähän ja toinen toiseen ja he ohjasivat jatkuvasti tiellä liikkuvia autoja ja päästivät lapset ylittämään suojatien turvallisesti. Vähän ennen koulun alkamista pihalla alkoi soida musiikki ja itse rehtori oli porttia avaamassa. Hän tervehti heti ja vei vanhimman poikamme oikean opettajan luo. Portit ovat päivän aikana kiinni ja periaatteessa kukaan ei pääse sisään tai ulos ilman valvontaa. Ilmapiiri on kuitenkin enemmän kuin rento, ei lainkaan vankilamainen vaan päinvastoin turvallisuutta luova. Koulubussi on  myös ilmainen täällä, ja sen kyydissä kulkee kokoajan turvaliiviin sonnustautunut henkilö, joka varmistaa että lapset pääsevät kiipeämään bussiin ja bussista oikean opettajan luo. Mainittakoon vielä että täällä eivät tosiaan alle 12 vuotiaan lapset saisi kulkea missään ilman vanhempia. 

kävelymatkalla koulusta kotiin

Pakolliset koulutarvikkeet pojalle. Nämä hankitaan tietyn listan mukaisesti

Opettajat ovat täällä aivan mahtavia. Neidin ja pienimmän pojan opettajat ovat naisia ja rakastavat selkeästi ehdoitta työtään sekä lapsia. He halailevat, pussailevat ja silittelevät lapsia ja puhuvat näille todella välittävään sävyyn. He pitävät kädestä, keskustelevat lasten kanssa ja ovat läsnä. Vanhimman pojan opettaja on taasen mies, joka todella ottaa työnsä tosissaan ja näkee paljon vaivaa että poikamme oppisi kieltä ja pysyisi mukana luokan opetuksessa. Mitään tällaista en ole Suomessa kokenut koskaan. 

Koulupäivät eivät ole pitkiä. Koulua on kaikilla lapsilla klo 9-14 välisen ajan ja välissä syödään myös eväät. Luokissa tehdään myös paljon muuta käytännön puuhaa eikä ainoastaan istuta pulpetissa nenä kiinni kirjassa. Päivä aloitetaan aina musiikilla ja kun koulu päättyy, raikaa ulkona taas musiikki. Opettajat ovat aamulla lapsia vastassa koulun pihassa ja päivän päätyttyä saattavat kaikki lapset ulos ja varmistavat että he löytävät omat vanhempansa koulun pihalta.

matkalla koulubussille voi tehdä kaikenlaisia havaintoja

Läksyjä on ollut hyvin vähän, mutta ilmoitimmekin heti opettajille että mielellämme opiskelemme vielä espanjan kieltä myös kotona. Muutamia läksyjä olemme tällä viikolla tehneet yhdessä ja niistä me vanhemmatkin opimme hyvin uusi sanoja. Eilen opettelimme pojan kanssa mm. lintujen ruuminosia. Haasteita tämä ensimmäinen vuosi tuo varmasti tulleessaan kun opetusta on mm. Valencian "murteesta/kielestä" ja ihan kaikki opetus tapahtuu espanjaksi. Mutta sillä on ihan varmasti palkitseva vaikutus. Ihmettelen edelleen miten nuo lapset voivat olla niin reippaita ja avoimia uusille jutuille. <3

kotiläksy

palkinto reippaasta viikosta

Kaikki ovat olleet todella innoissaan koulusta ja yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta kaikki kolme ovat jos saaneet kavereita omilta luokiltaan. Myös opettajien kanssa kommunikointi sujuu hyvin ja meitä helpottavaa on se että kaksi kolmesta puhuu myös englantia. Tavoite olisi kuitenkin se että voisimme jossain vaiheessa kommunikoida heidän kanssaan täysin espanjaksi. 

Buenas noches, hasta luego!

-Jenna-

Koti Espanjassa

Hei taas pitkästä aikaa. Täällä alkaa uusi talomme näyttämään pikkuhiljaa kodilta, vaikkakin vuokra sellaiselta. Mies on täällä maalaillut ja tehnyt pikkuremppaa (lue lisää täältä) ja minä lähinnä puunannut ja siivonnut sekä sisustanut. Tässä talossa on kyllä ennen meitä asunut todella sottainen perhe ja melkein joka paikka on pitänyt puunata omaan standardiin sopivaksi. Lisäksi torakat tykkäävät liasta ja minä taas en tykkää torakoista, joten vakuutan että ihan joka paikka on puunattu (lähestulkoon hammasharjalla) mikäli joku tänne lomailemaan saapuu. Onneksi olemme todistaneet täällä vain yhden elävän torakan olemassaoloa. Ovat muuten todella vikkeliä ja jos sellainen löytyy tiskipöydältä kun olet järjestelemässä astioita ja viereisessä eteisessä on netinasentaja-miehiä, on tilanne vähintäänkin mielenkiintoinen. Kiljuin äänettömästi ainakin minuutin jonka jälkeen mies sai pyydystää ötökän vaivihkaa kahvikupin alle. Kun nettimiehet lähtivät, torakka lähti takaisin kadulle ja kahvikuppi roskiin.

kotikadultamme näkyy merelle <3

Aika mukavaa on silti laittaa ja sisustaa lähes tyhjää taloa vähän niinkuin tavara kerrallaan. Melkein mitään emme ottaneet mukaan, mutta ne muutamat tavarat joita ei Suomeen raaskinut jättää, alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa. Suomesta mukaan pakkasimme mm. kastehelmi- tuikkuja, valokuvia ja yhdet vaaleanpunaiset unikkolakanat perheen neidille. Ainostaan ikävöin Suomeen jäänyttä antiikkista Alkon arkkua joka oli meidän ensimmäinen yhteinen hankinta omaan kotiimme silloin aikanaan. Täältä voi kuitenkin löytää vaikka miten kivoja sisustustavaroita ja huonekaluja todella edullisesti, joten kodin sisustamiseen ei tarvitse käyttää huimia summia rahaa. 

Diy-matto pienistä räsymatoista

Muutenkin olemme jo saaneet luotua hieman pysyvämmältä tuntuvaa arkea täällä. En tiedä milloin se ajatus lopullisesti iskostuu aivoihin, että me ihan oikeasti asumme täällä kaukana. Kyllä se varmasti aikaa vie. Ostoksilla edelleen miettii voiko tätä nyt oikeasti ostaa, kunnes tajuaa että ei sitä tavaraa tarvitsekkaan raahata matkalaukussa takaisin Suomeen. Tuntuu myös mukavalta kun edelleen täällä on lämmin ja mikä parasta - valoisaa. Pitkähihaista ei voisi vielä kuvitellakkaan pukevansa päälle. Jännnitystä on tosin tuottanut muutamat rankemmat ukkoset ja sateet joista toinen aiheutti jo aikamoisia tulvia Torreviejaan ja osittain tänne Orihuela Costankin keskustaan. Sellaiseen ei ole tottunut Suomessa, että sääennusteissa annetaan vakavia sadevaroituksia. 

Ruokakaupoista alkaa löytyä oikeat tuotteet ja erilaisia ruokia on jo onnistuttu kokkaamaan vaikka tutusta sähköliedestä pitikin vaihtaa kaasulieteen ja kaikki tuotteet maistuvat vähän eriltä kuin Suomessa. Kunnollista ruokakermaa täällä kaipailisin kovasti, mutta kreikkalaisesta jogurtista on löytynyt hyvä korvaaja kermalle. Lisäksi täällä ei ole esimerkiksi isoja jogurttipurkkeja joihin  meidän lapset Suomessa olivat tottuneet. Leipää sitten löytyykin vaikka miten paljon - nimenomaan uunista tulleita vielä hieman kuumia leipiä ja patonkeja on lähikaupankin hyllyköt pullollaan. Kaupassa kommunikointi onnistuu myös jo espanjankielellä. 

Kouluun olemme viimeinkin päässeet ilmoittautumaan ja se tapahtui Orihuela Costan omalla kaupungintalolla. Sitä ennen meidän piti anoa samaisessa paikassa padronit, eli rekisteröityä kaupungin asukkaiksi. Kouluhakemusten täyttö tuottikin sitten vähän haasteita koska luonnollisesti kaikki lomakkeet ovat espanjaksi ja kääntämälläkään ei oikein ollut varma mitä mihinkin tulisi kirjata ja ruksia. Onneksi saimme hieman apua kaupngintalon mukavalta, joskin ujolta, virkailijalta ja nyt vain odottelemme soittoa koululta. Nuorimmainen kävi myös jo paikallisessa jalkapallo-koulussa kokeilemassa, mutta harmiksemme meille selvisi että hän ei voi jatkaa ennenkuin olemme saaneet täällä vakuutukset ja vakuutuksien saaminen taas vaatii NIE-numeroita. NIE-hakemusaika meillä on vasta lokakuun alussa, sillä tällä hetkellä jonoa on paljon. Toivottavasti lapset kuitenkin pääsisivät jo pian kouluun ja ehkä meidän jalkapallomies sitten pääsisi koulunkin kentällä hieman potkuttelemaan.

kotipihaa tutkimassa

Tässä tällainen tiivistelmä tämän hetken tilanteesta. Kovasti odottelemme tänne jo ensimmäisiä vieraita muutaman viikon päästä. Ihanaa nähdä mummia jonka saapumista eivät pikkuihmiset (tai vähän isommatkaan) täällä malttaisi odottaa. Viedään sitten mummia vähän tapakselle, suolajärville ja ostoksille Zenia Boulevardille (paikallinen ostoskeskus). 

Ihanaa alkavaa syksyä! Palataan taas pian :)

-Jenna-