Espanjalainen koulu

Täällä ollaan edelleen hengissä koko sakki. Tämä viikko on ollut ehkä jännittävin sitten lentokoneeseen nousun. Tai ehkä vielä sitäkin jännittävämpi. Tätä viikkoa on odotettu ja ehkä pelättykin jo viikkoja. Lapsilla nimittäin alkoi maanantaina koulu, eikä mikään helppo koulu, vaan täysin espanjankielinen paikallinen koulu. 

Ihan ensiksi täytyy kumota muutamia myyttejä ja tarinoita espanjalaisesta koulusta. Olin jostain syystä (nettiä lukemalla tietysti) olettanut, että espanjalainen koulu tarkoittaa pitkiä päiviä, tiukkaa kuria ja läksyvuoria. Tämä viikko on kuitenkin osoittanut jotain ihan muuta ja täällä ollaan tällä hetkellä hyvin iloisissa ja helpottuneissa tunnelmissa. 

Maanantai-aamuna kurvailtiin koulun viereiselle parkkipaikalle. Koulun portit olivat kiinni ja viereisen autotien liikennettä tuli ohjaamaan 2 poliisia. Toinen asettautui koulun toiseen päähän ja toinen toiseen ja he ohjasivat jatkuvasti tiellä liikkuvia autoja ja päästivät lapset ylittämään suojatien turvallisesti. Vähän ennen koulun alkamista pihalla alkoi soida musiikki ja itse rehtori oli porttia avaamassa. Hän tervehti heti ja vei vanhimman poikamme oikean opettajan luo. Portit ovat päivän aikana kiinni ja periaatteessa kukaan ei pääse sisään tai ulos ilman valvontaa. Ilmapiiri on kuitenkin enemmän kuin rento, ei lainkaan vankilamainen vaan päinvastoin turvallisuutta luova. Koulubussi on  myös ilmainen täällä, ja sen kyydissä kulkee kokoajan turvaliiviin sonnustautunut henkilö, joka varmistaa että lapset pääsevät kiipeämään bussiin ja bussista oikean opettajan luo. Mainittakoon vielä että täällä eivät tosiaan alle 12 vuotiaan lapset saisi kulkea missään ilman vanhempia. 

kävelymatkalla koulusta kotiin

Pakolliset koulutarvikkeet pojalle. Nämä hankitaan tietyn listan mukaisesti

Opettajat ovat täällä aivan mahtavia. Neidin ja pienimmän pojan opettajat ovat naisia ja rakastavat selkeästi ehdoitta työtään sekä lapsia. He halailevat, pussailevat ja silittelevät lapsia ja puhuvat näille todella välittävään sävyyn. He pitävät kädestä, keskustelevat lasten kanssa ja ovat läsnä. Vanhimman pojan opettaja on taasen mies, joka todella ottaa työnsä tosissaan ja näkee paljon vaivaa että poikamme oppisi kieltä ja pysyisi mukana luokan opetuksessa. Mitään tällaista en ole Suomessa kokenut koskaan. 

Koulupäivät eivät ole pitkiä. Koulua on kaikilla lapsilla klo 9-14 välisen ajan ja välissä syödään myös eväät. Luokissa tehdään myös paljon muuta käytännön puuhaa eikä ainoastaan istuta pulpetissa nenä kiinni kirjassa. Päivä aloitetaan aina musiikilla ja kun koulu päättyy, raikaa ulkona taas musiikki. Opettajat ovat aamulla lapsia vastassa koulun pihassa ja päivän päätyttyä saattavat kaikki lapset ulos ja varmistavat että he löytävät omat vanhempansa koulun pihalta.

matkalla koulubussille voi tehdä kaikenlaisia havaintoja

Läksyjä on ollut hyvin vähän, mutta ilmoitimmekin heti opettajille että mielellämme opiskelemme vielä espanjan kieltä myös kotona. Muutamia läksyjä olemme tällä viikolla tehneet yhdessä ja niistä me vanhemmatkin opimme hyvin uusi sanoja. Eilen opettelimme pojan kanssa mm. lintujen ruuminosia. Haasteita tämä ensimmäinen vuosi tuo varmasti tulleessaan kun opetusta on mm. Valencian "murteesta/kielestä" ja ihan kaikki opetus tapahtuu espanjaksi. Mutta sillä on ihan varmasti palkitseva vaikutus. Ihmettelen edelleen miten nuo lapset voivat olla niin reippaita ja avoimia uusille jutuille. <3

kotiläksy

palkinto reippaasta viikosta

Kaikki ovat olleet todella innoissaan koulusta ja yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta kaikki kolme ovat jos saaneet kavereita omilta luokiltaan. Myös opettajien kanssa kommunikointi sujuu hyvin ja meitä helpottavaa on se että kaksi kolmesta puhuu myös englantia. Tavoite olisi kuitenkin se että voisimme jossain vaiheessa kommunikoida heidän kanssaan täysin espanjaksi. 

Buenas noches, hasta luego!

-Jenna-