Puoli vuotta Espanjassa

¡Hola a todos! Hetki on taas vierähtänyt ja viime kuussa meillä paukkui jo puoli vuotta elämää Espanjassa. Ihan hurjan nopeasti on aika mennyt ja viime blogitekstistä onkin oikeasti jo tosi pitkä aika. Ajattelin tulla kertomaan hieman tarkemmin meidän kuulumisia kun niitä on kyselty. Pintaraapaisu meidän kuulumisista löytyy mm. facebookista ja instagramista, mutta enemmän kuvien muodossa.

Kuvaan nimittäin ihan joka paikassa ja meidän perheen retkistä ei suoriuduta ilman että olen ainakin jossain kohtaa kaivanut kännykän esille. Pitäisi hankkia myös ihan kunnon järkkäri (vanhaa jo kova ikävä!), mutta sen raahaaminen mukana ei hirveästi houkuttele. Tyytyminen on siis näihin Honorin tarjoamiin kuviin, joita ripottelen myös tänne tekstin sekaan. Retket ulkona ovat koko perheen lempijuttu (noh ehkä lasketaan tuo vanhempi 12 v. kloppi pois laskuista koska Fortnite...). Täällä koko alueen rantaviiva on tehty upeaksi kävelyreitiksi, jota jatkuu kilometritolkulla. Sunnuntaisin kallioreitit ja rannat ovat täynnä sekä paikallisia että ulkolaisia perheitä. Kaikkialla soljuu iloinen puheensorina eikä vastaan tule juurikaan yrmeitä kasvoja. Meri ja aurinko antavat täällä vaan ihan mahdottomasti virtaa ja iloa. Sen huomaa itsestä sekä muista ihmisistä. Voisin tuijottaa välimerta loputtomiin ja kuunnella aaltojen kohinaa. Vähän siirappista mutta se on oikeasti ihan totta.  

mantelipuun kukintaa

simpukan metsästystä

Joulu 2018

Kevät on täällä jo täydessä vauhdissa. Oikeastaan suomalaisessa ilmastossa koko ikänsä eläneenä voisi sanoa että ennemminkin kesä. Eilen Torreviejassa mitattiin jo yli 29 astetta ja tässä naapurissa OC:lla taidettiin päästä parin asteen päähän. Näimme kuitenkin yhden paikallisen mamman kulkevan vielä untuvatakki päällä. Siis sellainen paksu toppatakki! Itse vietin koko eilisen hellemekolla ja kävelyretki pidettiin silti maltillisena, koska oli niin lämmin. Nyt lämpötila laski hieman ja muistuttaa aika lailla suomalaista kesäpäivää eli hieman on tuulista ja lämpöasteita ehkä n. 15-17. 

Meidän elämä täällä sujuu tällä hetkellä todella hyvin. Juuri nyt en osaisi kuvitella, että kukaan meistä haluaisi palata takaisin Suomeen. Meillä on tietysti kova ikävä perhettä, ystäviä ja läheisiä, mutta toisaalta tuntuu että olemme olleet kaikkiin yhteydessä enemmän kuin koskaan ennen. Ja toisaalta, saattoi käydä niin että osa perheestä viettääkin tulevaisuudessa tällä paljon aikaa. ;) <3 

Lapset tykkäävät koulusta ihan hirveästi. Kaikki kolme ovat saaneet sieltä ystäviä ja välillä viemme lapsia kylään ruotsalaiseen, islantilaiseen tai argentiinalaiseen perheeseen. On ihan mahtavaa miten paljon erimaalaisia tuttavia täältä on jo saatu ja miten ennakkoluulottomasti ja rohkeasti varsinkin lapset tulevat toimeen keskenään, vaikka heillä ei ole edes kunnollista yhteistä kieltä. Esimerkiksi perheen pienin, Jasu 6v, lähti rohkeasti espanjankielisille syntymäpäiville yksin ja hän puhuu parhaiden ystäviensä kanssa espanjaa, vanhin taasen englantia. Jessica 9v. puhuu parhaan ystävänsä kanssa ruotsi-suomi-espanja-englanti-elekieltä. Täällä koulussa jaetaan 3 todistusta vuodessa ja juuri nyt saatiin vuoden toiset todistukset. Kaikki lapset olivat nostaneet numeroitaan, mikä on uskomatonta sillä kaikki opetus tapahtuu espanjan kielellä. Hyvä sanavarasto on alkanut jo kehittyä ja lapset ymmärtävät melko hyvin espanjaa, mutta puhetta ei vielä tule ihan hirveästi. Juuri nyt täällä lomaillaan koulusta sillä huomenna vietetään espanjalaista isänpäivää. Täällä on usein tapana, että pyhäpäivää edeltävä maanantai tai jälkeinen perjantai pidetään vapaata eivätkä koulut ole silloin auki. Tämähän ei varsinkaan lapsia haittaa lainkaan. 

Työrintamalla meillä on tapahtunut uusia ja jännittäviä tuulia. Oman työn ohelle olemme perustaneet myös oman yrityksen jota olemme suunnitelleen ja työstäneet jo pitkään. Nyt kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja olemmekin viimein yrittäjiä! Ihan mahtavaa! 

Sitrusviljelmiä lähialueella

Jos nyt hieman pudotaan maan pinnalle ja mietitään mikä täällä ei ihan aina suju, niin se on:

a) liikenne. Siis luulin että Suomessa ei osata ajaa normaalisti, mutta olin hyvin väärässä. Täällä ollaan välillä täysin kaheleita liikenteessä. Espanjalaiset ja Enlantilaiset naiset ovat pahimpia kaikista. Ihan päätöntä kaahausta ja esimerkiksi risteyksissä ja liikenneympyröissä täällä on oltava hyvin valppaana, mikäli haluaa säilyä hengissä. 

b) mikä tahansa työsuoritus (espanjalaiselta). Jos  espanjalainen pankkivirkailija tai automyyjä ilmoittaa soittavansa sinulle huomenna, se saattaa tarkoittaa 3 viikon päästä (tai ei koskaan). Ei haittaa vaikka olisi oma työtehtävä tai provisio kyseessä. Ei kuulkaa aina vaan jaksa tai turhaan viitsi. Aina ehtii huomenna - se kuuluisa mañana kukoista kyllä täällä. Toisaalta tämä antaa myös itselle tilaa olla rennnompi ja todeta että no hei, hoidetaan tämä homma sitten vaikka huomenna tai ensi viikolla. Itse emme kyllä yritysmaailmassa pystyisi tähän ajattelutapaan mutta kyllä täällä vain on tuota saanut todistaa kerran jos toisenkin. Kuitenkin kaikenlainen propaganda siitä, miten vaikeaa asioiden hoito täällä espanjassa on, on mielestäni ihan hölynpölyä. Rennolla asenteella (ja ehkä asiantuntevalla avulla) täällä kaikki hoituu loppupeleissä suhteellisen hyvin ja nopeasti. Papereita, kopiota ja leimoja täällä kyllä rakastetaan, mutta siihen kyllä tottuu. 

c) terveellinen välimeren ruokavalio....kiloja saattoi ehkä vähän kertyä kun puoli vuotta halusi vain maistaa ihan kaikkea uutta. Normaali kauppareissu (3-4 pussia ruokaa) kustantaa meillä n. 25-50 euroa. Tuohon 50 euroon saa kyllä jo aika hyvin mahtumaan erikoisempiakin herkkuja. Nyt on onneksi herkuttelun kaveriksi saatu taas säännöllinen liikunta sekä tuoreiden marjojen, hedelmien ja kasvisten ostelu. Appelsiinitkin saadaan tästä ihan omasta Valencian provinssista ja ovat kyllä maukkaita. Tien varsilla voi täällä nähdä viljeltävän mm. appelsiineja, sitruunoita, limejä, granaattiomenoita, artisokkaa, kukkakaalia ja manteleita. Ja ne suomalaisten huhupuheet siitä että täältä ei saisi salmiakkia, ruisleipää, xylitol-purkkaa tai mitä lie muuta ovat myös ihan hölynpölyä. Täältä saa ihan kaikkea ja enemmänkin. Liikunnan osalta varsinkin kävely- ja juoksulenkeistä olen todella nyt nauttinut ja hyvä niin, sillä kohta täällä on taas liian kuuma tehdä mitään vähänkään rankkoja urheilusuorituksia. Silloin pulahdetaan taloyhtiön uima-altaaseen.

Perheemme on alkanut juurtua tänne ja toivon että kaikki, jotka tällaisesta muutoksesta haaveilevat, voisivat jossain vaiheessa elämää sen myös toteuttaa. <3 

p.s Espero que algún día te escriba un texto completo en español!

-Jenna-

Espanjalainen koulu

Täällä ollaan edelleen hengissä koko sakki. Tämä viikko on ollut ehkä jännittävin sitten lentokoneeseen nousun. Tai ehkä vielä sitäkin jännittävämpi. Tätä viikkoa on odotettu ja ehkä pelättykin jo viikkoja. Lapsilla nimittäin alkoi maanantaina koulu, eikä mikään helppo koulu, vaan täysin espanjankielinen paikallinen koulu. 

Ihan ensiksi täytyy kumota muutamia myyttejä ja tarinoita espanjalaisesta koulusta. Olin jostain syystä (nettiä lukemalla tietysti) olettanut, että espanjalainen koulu tarkoittaa pitkiä päiviä, tiukkaa kuria ja läksyvuoria. Tämä viikko on kuitenkin osoittanut jotain ihan muuta ja täällä ollaan tällä hetkellä hyvin iloisissa ja helpottuneissa tunnelmissa. 

Maanantai-aamuna kurvailtiin koulun viereiselle parkkipaikalle. Koulun portit olivat kiinni ja viereisen autotien liikennettä tuli ohjaamaan 2 poliisia. Toinen asettautui koulun toiseen päähän ja toinen toiseen ja he ohjasivat jatkuvasti tiellä liikkuvia autoja ja päästivät lapset ylittämään suojatien turvallisesti. Vähän ennen koulun alkamista pihalla alkoi soida musiikki ja itse rehtori oli porttia avaamassa. Hän tervehti heti ja vei vanhimman poikamme oikean opettajan luo. Portit ovat päivän aikana kiinni ja periaatteessa kukaan ei pääse sisään tai ulos ilman valvontaa. Ilmapiiri on kuitenkin enemmän kuin rento, ei lainkaan vankilamainen vaan päinvastoin turvallisuutta luova. Koulubussi on  myös ilmainen täällä, ja sen kyydissä kulkee kokoajan turvaliiviin sonnustautunut henkilö, joka varmistaa että lapset pääsevät kiipeämään bussiin ja bussista oikean opettajan luo. Mainittakoon vielä että täällä eivät tosiaan alle 12 vuotiaan lapset saisi kulkea missään ilman vanhempia. 

kävelymatkalla koulusta kotiin

Pakolliset koulutarvikkeet pojalle. Nämä hankitaan tietyn listan mukaisesti

Opettajat ovat täällä aivan mahtavia. Neidin ja pienimmän pojan opettajat ovat naisia ja rakastavat selkeästi ehdoitta työtään sekä lapsia. He halailevat, pussailevat ja silittelevät lapsia ja puhuvat näille todella välittävään sävyyn. He pitävät kädestä, keskustelevat lasten kanssa ja ovat läsnä. Vanhimman pojan opettaja on taasen mies, joka todella ottaa työnsä tosissaan ja näkee paljon vaivaa että poikamme oppisi kieltä ja pysyisi mukana luokan opetuksessa. Mitään tällaista en ole Suomessa kokenut koskaan. 

Koulupäivät eivät ole pitkiä. Koulua on kaikilla lapsilla klo 9-14 välisen ajan ja välissä syödään myös eväät. Luokissa tehdään myös paljon muuta käytännön puuhaa eikä ainoastaan istuta pulpetissa nenä kiinni kirjassa. Päivä aloitetaan aina musiikilla ja kun koulu päättyy, raikaa ulkona taas musiikki. Opettajat ovat aamulla lapsia vastassa koulun pihassa ja päivän päätyttyä saattavat kaikki lapset ulos ja varmistavat että he löytävät omat vanhempansa koulun pihalta.

matkalla koulubussille voi tehdä kaikenlaisia havaintoja

Läksyjä on ollut hyvin vähän, mutta ilmoitimmekin heti opettajille että mielellämme opiskelemme vielä espanjan kieltä myös kotona. Muutamia läksyjä olemme tällä viikolla tehneet yhdessä ja niistä me vanhemmatkin opimme hyvin uusi sanoja. Eilen opettelimme pojan kanssa mm. lintujen ruuminosia. Haasteita tämä ensimmäinen vuosi tuo varmasti tulleessaan kun opetusta on mm. Valencian "murteesta/kielestä" ja ihan kaikki opetus tapahtuu espanjaksi. Mutta sillä on ihan varmasti palkitseva vaikutus. Ihmettelen edelleen miten nuo lapset voivat olla niin reippaita ja avoimia uusille jutuille. <3

kotiläksy

palkinto reippaasta viikosta

Kaikki ovat olleet todella innoissaan koulusta ja yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta kaikki kolme ovat jos saaneet kavereita omilta luokiltaan. Myös opettajien kanssa kommunikointi sujuu hyvin ja meitä helpottavaa on se että kaksi kolmesta puhuu myös englantia. Tavoite olisi kuitenkin se että voisimme jossain vaiheessa kommunikoida heidän kanssaan täysin espanjaksi. 

Buenas noches, hasta luego!

-Jenna-

Koti Espanjassa

Hei taas pitkästä aikaa. Täällä alkaa uusi talomme näyttämään pikkuhiljaa kodilta, vaikkakin vuokra sellaiselta. Mies on täällä maalaillut ja tehnyt pikkuremppaa (lue lisää täältä) ja minä lähinnä puunannut ja siivonnut sekä sisustanut. Tässä talossa on kyllä ennen meitä asunut todella sottainen perhe ja melkein joka paikka on pitänyt puunata omaan standardiin sopivaksi. Lisäksi torakat tykkäävät liasta ja minä taas en tykkää torakoista, joten vakuutan että ihan joka paikka on puunattu (lähestulkoon hammasharjalla) mikäli joku tänne lomailemaan saapuu. Onneksi olemme todistaneet täällä vain yhden elävän torakan olemassaoloa. Ovat muuten todella vikkeliä ja jos sellainen löytyy tiskipöydältä kun olet järjestelemässä astioita ja viereisessä eteisessä on netinasentaja-miehiä, on tilanne vähintäänkin mielenkiintoinen. Kiljuin äänettömästi ainakin minuutin jonka jälkeen mies sai pyydystää ötökän vaivihkaa kahvikupin alle. Kun nettimiehet lähtivät, torakka lähti takaisin kadulle ja kahvikuppi roskiin.

kotikadultamme näkyy merelle <3

Aika mukavaa on silti laittaa ja sisustaa lähes tyhjää taloa vähän niinkuin tavara kerrallaan. Melkein mitään emme ottaneet mukaan, mutta ne muutamat tavarat joita ei Suomeen raaskinut jättää, alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa. Suomesta mukaan pakkasimme mm. kastehelmi- tuikkuja, valokuvia ja yhdet vaaleanpunaiset unikkolakanat perheen neidille. Ainostaan ikävöin Suomeen jäänyttä antiikkista Alkon arkkua joka oli meidän ensimmäinen yhteinen hankinta omaan kotiimme silloin aikanaan. Täältä voi kuitenkin löytää vaikka miten kivoja sisustustavaroita ja huonekaluja todella edullisesti, joten kodin sisustamiseen ei tarvitse käyttää huimia summia rahaa. 

Diy-matto pienistä räsymatoista

Muutenkin olemme jo saaneet luotua hieman pysyvämmältä tuntuvaa arkea täällä. En tiedä milloin se ajatus lopullisesti iskostuu aivoihin, että me ihan oikeasti asumme täällä kaukana. Kyllä se varmasti aikaa vie. Ostoksilla edelleen miettii voiko tätä nyt oikeasti ostaa, kunnes tajuaa että ei sitä tavaraa tarvitsekkaan raahata matkalaukussa takaisin Suomeen. Tuntuu myös mukavalta kun edelleen täällä on lämmin ja mikä parasta - valoisaa. Pitkähihaista ei voisi vielä kuvitellakkaan pukevansa päälle. Jännnitystä on tosin tuottanut muutamat rankemmat ukkoset ja sateet joista toinen aiheutti jo aikamoisia tulvia Torreviejaan ja osittain tänne Orihuela Costankin keskustaan. Sellaiseen ei ole tottunut Suomessa, että sääennusteissa annetaan vakavia sadevaroituksia. 

Ruokakaupoista alkaa löytyä oikeat tuotteet ja erilaisia ruokia on jo onnistuttu kokkaamaan vaikka tutusta sähköliedestä pitikin vaihtaa kaasulieteen ja kaikki tuotteet maistuvat vähän eriltä kuin Suomessa. Kunnollista ruokakermaa täällä kaipailisin kovasti, mutta kreikkalaisesta jogurtista on löytynyt hyvä korvaaja kermalle. Lisäksi täällä ei ole esimerkiksi isoja jogurttipurkkeja joihin  meidän lapset Suomessa olivat tottuneet. Leipää sitten löytyykin vaikka miten paljon - nimenomaan uunista tulleita vielä hieman kuumia leipiä ja patonkeja on lähikaupankin hyllyköt pullollaan. Kaupassa kommunikointi onnistuu myös jo espanjankielellä. 

Kouluun olemme viimeinkin päässeet ilmoittautumaan ja se tapahtui Orihuela Costan omalla kaupungintalolla. Sitä ennen meidän piti anoa samaisessa paikassa padronit, eli rekisteröityä kaupungin asukkaiksi. Kouluhakemusten täyttö tuottikin sitten vähän haasteita koska luonnollisesti kaikki lomakkeet ovat espanjaksi ja kääntämälläkään ei oikein ollut varma mitä mihinkin tulisi kirjata ja ruksia. Onneksi saimme hieman apua kaupngintalon mukavalta, joskin ujolta, virkailijalta ja nyt vain odottelemme soittoa koululta. Nuorimmainen kävi myös jo paikallisessa jalkapallo-koulussa kokeilemassa, mutta harmiksemme meille selvisi että hän ei voi jatkaa ennenkuin olemme saaneet täällä vakuutukset ja vakuutuksien saaminen taas vaatii NIE-numeroita. NIE-hakemusaika meillä on vasta lokakuun alussa, sillä tällä hetkellä jonoa on paljon. Toivottavasti lapset kuitenkin pääsisivät jo pian kouluun ja ehkä meidän jalkapallomies sitten pääsisi koulunkin kentällä hieman potkuttelemaan.

kotipihaa tutkimassa

Tässä tällainen tiivistelmä tämän hetken tilanteesta. Kovasti odottelemme tänne jo ensimmäisiä vieraita muutaman viikon päästä. Ihanaa nähdä mummia jonka saapumista eivät pikkuihmiset (tai vähän isommatkaan) täällä malttaisi odottaa. Viedään sitten mummia vähän tapakselle, suolajärville ja ostoksille Zenia Boulevardille (paikallinen ostoskeskus). 

Ihanaa alkavaa syksyä! Palataan taas pian :)

-Jenna-

On aika lähteä...

Pahoittelut venähtäneestä postauksesta. Viime viikkoina on tapahtunut niin paljon että en ole ehtinyt edes kirjoittelemaan. Tulin pikaisesti kertomaan että nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen että meidän on aika lähteä....

...nimittäin tästä meidän loma-asunnosta ihan omaan kotiin kaupungin toiselle puolelle. Päätimme jäädä tänne Orihuela Costalle joka heti alusta alkaen tuntui kodille, vaikka muitakin lähialueita olimme ajatelleet. Tästä alkaa ensimmäinen asken pysyvään asettumiseen ja elämään Espanjassa. Meillä on nyt "long-term" eli pidempiaikainen vuokrasopimus ja sen myötä voimme rekisteröityä kaupungin asukkaiksi. Se taas avaa mahdollisuuden ilmoittautua kouluun, jonka alkua täällä jo kovasti odotellaan. Itse olen jo aloittanut etätyöt täältä käsin mikä on ihan huippu juttu ja pikkuhiljaa arki alkaa tasaantua. Joka päivä käydään silti edelleen ihastelemassa tätä meidän uutta kotikaupunkia ja varsinkin sen rantoja. 

Tänään juhlittiin viimeistä "lomakoti-iltaa" syömällä churroja. Oli jo aikakin! Nyt jatketaan pakkailuja ja ensi kerralla lupaan kirjoitella vähän enemmän meidän kuulumisia. Buenas notches!

P.S. Tästä blogista muodostui vähän niinkuin perheen äidin blogi, joten käykäähän katsastamassa myös perheen isän tuoretta blogia osoitteessa puuhamies.com

-Jenna-

Kuulumisia ja lomakodista asiaa

¡Hola! Täällä rakennellaan kovaa vauhtia uutta arkea ja samalla koitetaan vielä hieman lomailla ennenkuin työt ja koulut starttaavat. Olemme viimeisen kahden viikon aikana kierrelleet paljon lähialueita ja tämä Costa Blancan alue todellakin tarjoaa vaikka mitä upeaa nähtävää. Luonto on täällä(kin) hyvin kaunista kun vain lähtee liikkeelle eikä jää ainoastaan sinne loma-asunnon kortteleihin pyörimään. Ne kun ovat ikävä kyllä osittain hieman nuhjuisia ja ojien pientareet paikoin melko roskattuja. Orihuela Costalla tuntuu jätehuolto kyllä muutoin toimivan hyvin sillä päivittäin roskapisteille ilmestyneet kaiken maailman romut ja mööpelit ovat kyllä aina seuraavana päivänä kadonneet. Täällä kierrätetään myös ahkerasti eli pisteiltä löytyy omat laatikot eri jätteille. Harmi kyllä osa turisteista ja kausiasukkaista ei taida kovin paljoa piitata kierrättämisestä vaan kaikki (ihan kaikki) viedään roskapisteille ihan surutta. Täkäläinen kierrätys-systeemi eroaa jonkin verran suomalaisesta joten siinäkin on ollut opettelemista.

Palatakseni takaisin luonto-aheeseen, täytyy todeta että rannat ovat täällä valtavan upeita. En tarkoita niitä kohtia missä makaa 1000 turistia ja joissa näkyy vain aurinkovarjoja rivi rivissä, vaan pieniä niemenkärkiä ja kallioita joita reunustaa ihana turkoosinsininen välimeri. Kun tuolla rannoilla tänäänkin käveltiin (löydettiin muuten upea reitti joka myötäilee kalliota Cabo Roig-nimisellä alueella) ,tuntui siltä että täällä vain on niin hyvä olla. En ehkä voisi kuvitella asuvani sisämaassa - missään maassa. Kun on syntynyt merenrantakaupungissa niin osa sydämestä on kaiketi aina merellä.

Tästä meidän lomakodista lupasin kirjoitella vielä hieman erikseen. Talo sijaitsee siis täällä Orihuela Costalla ja täältä olemme nyt vuokranneet myös pysyvämmän kodin. Sinne muutamme ensi kuun puolella. Orihuela Costa on selkeästi kasvavaa aluetta sillä täällä rakennetaan uusi taloja lähes joka kadunkulmalla. Kasvava kaupunki tietää myös sitä että alueet eivät pääse ränsistymään ja sen kyllä huomaa kun siirtyy Torreviejasta tänne puolelle. Torreviejasta sai jollain tavalla hieman likaisen ensivaikutelman. Tämä lomatalo on viihtyisä ja siinä on pieni piha grillialueineen ja lisäksi terasseja löytyy 3 kpl. Talo on espanjalaisittain sisustettu ja sen piha-alueet ovat mm. oliivi- ja limepuiden sekä muiden värikkäiden ja kukkivien kasvien peitossa. Keittiö on aivan liian pieni, mutta sen kanssa tulee toimeen. Lisäksi ötökkäkammoiselle tämä on ollut hieman sellainen karaistumisen paikka, sillä talo kuhisee välillä pienenpieniä muurahaisia. Kaikki ruoka saa ne aivan villiksi eikä niihin tehoa mitkään myrkytkään. Päätimme siten että kokeilemme yhteiseloa niiden kanssa sen sijaan että yrittäisimme hukata koko "lomaa" muurahais-sotaan. Eilen tosin vähän harmitti kun ostimme aamuksi tuoreita croisantteja ja pienestä raosta oli koko yhdyskunta päätynyt pakettiin pitämään fiestaa. Sinne meni tuore aamupala...Iltaisin täältä talon katolta on upeat näkymät suolajärven yli Torreviejan valomereen mutta sitä näkyä ei pysty vangitsemaan kuvaan. Alue on hyvin rauhallinen ja kauppakin on lähellä. Kaikenkaikkiaan oli siis hyvä valinta ensimmäiseksi "kodiksi". Ensi kerralla vähän asiaa mm. pankkitilin avaamisesta ja muusta byrokratian rattaasta täällä Espanjassa. On meinaan tarkkaa mutta HIDASTA.

Tässä vielä loppuun muutamia kuvia talosta. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

-Jenna-

Perillä - ja ensihavaintoja Espanjasta

Huhheijaa! Viikko on nyt vierähtänyt täällä Orihuela Costalla. Orihuela Costa sijaitsee siis tässä Torreviejan vieressä ja on enemmän sellainen omakotitaloalue. Seutu vaikuttaa hyvin rauhalliselta ja viihtyisältä, joten täältä olemme nyt päätyneet katselemaan sitä vakituisempaa asuntoa. Kävimme myös tsekkaamassa Alicantea tuossa vieressä, mutta jotenkin se tuntui lapsia ajatellen vielä liian isolta kaupungilta. Todella kaunis tuo Alicante kyllä on ja siitä voisimme tehdä joku kerta ihan oman postauksen kun teemme taas uuden päiväretken sinne. 

Matka tänne Espanjaan meni yllättävän hyvin. Lennot lähtivät maanantaina heti aamutuimaan ja olimme matkanneet jo lauantaina valmiiksi Helsinkiin siskoni luo. Kentällä kaikki sujui nopeasti ja ilman mitään suurempaa säätöä. Odotin että vähintäänkin joku matkalaukku hukkuisi matkalla tms. mutta kaikki meni juuri niin kuin pitikin lukuunottamatta lentojen muutaman tunnin myöhästymistä. Lapsille lentäminen oli uusi kokemus ja myöhästyminen sekä koneessa kököttely vähän harmitti heitä, mutta ehtivät sitten ottaa siinä välissä pienet nokkaunet kun olimme kuitenkin heränneet jo klo 4 aikaan aamulla.

Hienoja korkeuseroja maisemassa

Meillä oli kuljetus tilattuna kohteeseen mutta ison laukkumäärän vuoksi vain osa mahtui ko. autoon. Päätimme sen vuoksi vuokrata samalla kertaa myös auton meille ja kuljimme matkan Alicantesta Orihuela Costalle kahdella autolla. Täällä Espanjan päässä saimmekin sitten heti ensikosketuksen mañana-mentaliteettiin kun vuokra-autofirmalta piti jonkun olla vastassa meitä heti saapuessamme. Saavuttiin kuitenkin 2 tuntia myöhässä kentälle ja vielä piti miesväen odottaa noutajaa n. tunnin verran. Lopulta saivat kuitenkin mukavan Nissan Juken alle ja saapuivat tänne asunnolle meidän perästä. 

Viikko on mennyt ihmetellessä kaikkea uutta (ja vähän myös sairastellessa). Oli melkein odotettavissa että joku pöpö meihin heti tarttuu mutta positiivista on se että tässä ei nyt ainakaan "lomamatka" mennyt sen takia pilalle. Aivot eivät oikein vieläkään ymmärrä että ihan oikeasti jäämme tänne  emmekä ole vain jollain etelänlomalla. On niin omituista kun kotikaduilla kasvaa palmuja ja kaktuksia ja ajomatkalla Alicanteen bongailtiin mm. flamingoja. 

Kotiportti

Yksi meidän lähirannoista

Meidän väliaikainen talo on oikein viihtyisä ja sen kattoterassilta on huikeat maisemat alueen ylle sekä suolajärville. Noita maisemia kun yksi yö katseltiin yhdessä niin todettiin että tuntuupa hyvältä että toteutettiin meidän yhteinen haave ja täällä meidän on varmasti hyvä olla. Kun saavuttiin talolle niin heti vieras herrasmies käveli pihaportin ohi ja tervehti - "buenas tardes" (hyvää päivää). Se pisti hymyilemään. Myös lapset ovat toistaiseksi olleen innoissaan ja pitäneet paikasta kovasti. Kerron hieman lisää tästä meidän talosta ja lähiympäristöstä ensi kerralla. Tuntuu että ei oikein ole ehtinyt vielä kuvailemaankaan mitään. Tässä kuitenkin loppuun vielä muutamia hauskoja havaintoja, joita tässä viikon aikana on ehditty tekemään:

- Turvallisuus on huomioitu taloissa - sisään saa mennä monen lukon kautta ja ikkunoissa on kalterit sekä persianat eli sellaiset metalliverhot.

- Huono kuski ei täällä pärjää kolhimatta autoaan. Joka paikassa on älyttömän ahdasta ajaa, varsinkin parkkihalleissa ja joillakin kujilla. 

- Omassa pihassa voi kasvaa limepuu.

- Kaikki ötökät ovat täällä viisinkertaisia Suomeen verrattuna - (yök torakat!)

- Kaikki ruoka kannattaa säilyttää suljetuissa pusseissa (jos ei tykkää muurahaisista...)

- Maito on läpinäkyvissä muovipulloissa. 

- Ruoka on naurettavan halpaa. Kävimme juuri kaupassa ja 3 pussia ruokaa sekä 6 pulloa vettä maksoi n. 30 euroa. 

- Tällä on todella kuuma - vaikka aurinko ei edes paistaisi.

-Jenna-

Torrevieja

¿Qué pasa? Mitä kuuluu? Täällä pidellään sormia sekä varpaita ristissä että talokauppa toteutuisi kohtuullisessa ajassa. Itsehän sitä malttamattomana haluaisi myynnin tapahtuvan nopeasti että pääsisimme konkreettisesti lyömään lähtöpäivän lukkoon ja vuokraamaan ensimmäisen väliaikaisen asuntomme tulevasta kotikaupungistamme Torreviejasta. Omakotitalokaupoissa täytyy kuitenkin säilyttää realiteetit, ja valmistautua siihen että aikaa myyntiin voi mennä kuukausiakin. Todettakoon, että kun suurin osa teistä lukee tätä postausta, on talo jo myyty ja blogi julkinen. Jippii! Lähtömme ehtona on alusta asti ollut se että myymme ensin talomme. On käytännöllisempää että tänne ei jää huoleksi isoa taloa ja sen vuokralaisia kun itse olemme kaukana toisessa maassa. Lisäksi haluamme olla taloudellisesti riippumattomia ainakin vuoden jollei toisenkin, sillä meillä ei ole valmiita työpaikkoja kohteessa -ainakaan vielä.

Millaisia Costa Blancan alue ja kohdekaupunki Torrevieja sitten ovat? Miksi valitsimme juuri tämän paikan kaikista maailman paikoista? Alla muutama hyvä syy:

Torrevieja ei ole tyypillinen turistien lomakaupunki, alueella on vain kourallinen hotelleja.

Torreviejan kaupungissa on keskimäärin 320 aurinkoista päivää vuodessa. Talvet ovat melko leutoja ja usein lämpötila kohoaa kylmimpinä kuukausinakin tammi-helmikuussa yli 15 asteen. 

Maailman Terveysjärjestö WHO on luokitellut Torreviejan ilmaston terveellisimmäksi koko Euroopassa. Ainutlaatuisen ilmastosta tekevät kaupungin lähellä sijaitsevat suolajärvet (Laguna de La Mata ja Laguna de Torrevieja), joiden ansiosta mikroilmasto on terveyttä edistävä. Toivon että tämä ja aurinko auttavat pääsemään eroon jokavuotisesta atooppisesta ihottumasta.

Kaikki Torreviejan rannat ovat saaneet eurooppalaisen Sinilippu-ympäristömerkin niiden siisteyden vuoksi.

Yleisesti elinkustannukset Espanjassa ovat huomattavasti huokeammat kuin monessa muussa Euroopan maassa.

Torrevieja on hyvin kansainvälinen kaupunki ja voimme näin tarjota lapsillemme paljon mahdollisuuksia ja uusia tuttavuuksia eri kulttuureista, uuden kielen sekä eliniän kestävän kokemuksen. 

Espanjalainen kultuuri kiehtoo meitä ja ihmiset ovat iloisempia ja ystävällisempiä siellä, kuin yleisesti täällä Suomessa. Tämä perustuu tietysti vain omiin kokemuksiin ja yleisiin mielipiteisiin.

Ihan rehellisesti sanottuna emme oikeasti selailleet koko maapalloa läpi löytääksemme sen täydellisen kohteen, vaan tässä mennään ikäänkuin vähän mutulla ja sydämen äänellä eteenpäin. Alkuun karsimme muuttoalueeksi Euroopan, sillä haluamme kuitenkin olla suht. lyhyen lentomatkan päässä lähimmäisistämme. Euroopan maista sitten eniten viehätti Espanja. Se on jo meille joiltakin osin tuttu maa ja suomalaisten suosioissa. Elinkustannukset olivat toinen valintakriteeri. Kolmas oli aurinko ja Suomea lämpöisempi ilmasto. Kun teimme päätöksen muutosta, aloin googlettamaan kaupunkeja joissa olisi suomenkielinen koulu. Vaihtoehtona Costa Blanca vei ehdottomasti voiton aurinkorannikosta ja lopulta tämä paikka vain tuntui juuri siltä oikealta. Olemme lukeneen huimat määrät ihmisten kokemuksia Torreviejassa asumisesta - sekä hyviä että huonoja - ja varmistuneet siitä että sinne haluamme suunnata. Hassua sinänsä että lopulta päädyimme kuitenkin laittamaan lapset ihan paikalliseen espanjankieliseen kouluun mutta määränpäätä emme halunneet enää vaihtaa. Kaikki perheenjäsenemme opiskelevat tällä hetkellä espanjaa koulutyön, päivittäisen asioinnin sekä työn etsinnän helpottamiseksi. Tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Tässä vielä hieman kaupungin historiaa sekä muutama kuva lähialueilta (kuvat lainattu netistä, kunnes pääsemme räpsimään omia ;) ). Torrevieja on kaupunki Costa Blancalla Valencian itsehallintoalueella Alicanten maakunnassa, Kaakkois-Espanjassa noin 50 kilometriä Alicanten kaupungin eteläpuolella. Alkujaan Torreviejassa harjoitettiin suolan tuotantoa  ja kalastamista, sijaitseehan kaupunki meren ja kahden suolajärven [Las Salinas] välissä. Nämä suolajärvet näkyvät jopa googlemaps:illa katsottuna satelliittikuvassa pinkkeinä ja ne erottaa jo hyvin kaukaa Espanjan kartalla. Vaaleanpunainen väri johtuu Halobacterium-bakteerin pigmentistä. Väriä aiheuttaa myös levä nimeltään Dunadiella Salina, joka ajoittain värjää järven räikeän punaiseksi. Artemia Salina-niminen suolavesien katkarapu asustaa näissä järvissä ja sen väri on myös vaaleanpunainen johtuen sen syömästä bakteerikasvustosta. Alueen flamingot taas saavat kauniin vaaleanpunaisen sävytyksen höyheniinsä syömällä näitä rapuja.
Vuoteen 1802 asti Torrevieja tunnettiin vain muinaisena vartiotornina, joka antoi kaupungille sen nimen [Torre Vieja, tarkoittaa espanjaksi vanhaa tornia]. Torrevieja tuhoutui maanjäristyksessä 1829. Suolakaivokset ja kaupunki kunnostettiin - tästä on vieläkin muistona kaupungin harvinaisen suorat kadut. Vielä nykyäänkin suolantuotanto on yksi Torreviejan pääelinkeinoista turismin ja kalastuksen lisäksi. (Wikipedia)

Pysykäähän kuulolla -  the story continues...


Jenna

"coger el toro por los cuernos - ottaa härkää sarvista"

¡Hola! Hauska tavata! Olet päätynyt viisihenkisen perheen blogiin seuraamaan muuttoamme auringon alle. Tämä blogi on perustettu sukulaisille, tutuille ja tuntemattomille - teille kaikille jotka haluatte seurata perheemme valmisteluja, muuttoa sekä myöhemmin myös elämäämme Costa Blancalla - valkealla rannikolla Espanjassa. Pyrimme myös kertomaan tässä blogissa hyviä neuvoja muille samaa sunnitteleville. Tässä sitä nyt opitaan kantapään kautta. Mitä kaikkea muutto vaatii ja mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon. Millaisia tunteita muutto vieraaseen maahan ja kohti tuntematonta tuo tullessaan. 

"Ettei sitten vanhana kaduttaisi"

Joitakin vuosia sitten aloimme haaveilemaan ulkomaille muutosta. Meistä on aina tuntunut siltä että olemme jollain tavalla syntyneet väärään maahan. Suomen kylmyys ja pimeys on alkanut tuntua joka vuosi vaikeammalta sietää. Lapsemmekin viihtyvät kesäisin paljon paremmin ulkona. Keväisin ja kesäisin liikumme paljon luonnossa, valokuvaamme, retkeilemme ja nautimme aurinkoisesta säästä. Talvisin aika pysähtyy, naapurusto on hiljainen ja kaikki odottavat taas kuumeisesti kesää. Pitkään ajattelimme että sitten kun, sitten joskus...mutta milloin on sitten joskus? Miksi ei nyt? Miksi elää vain odottaen jotain tulevaa, kun meillä on mahdollisuus kokeilla muuttoa nyt! Ihminen on mestari keksimään tekosyitä ollakseen toteuttamatta suuria elämänmuutoksia, pysyäkseen siinä turvallisessa arkikuplassa. Me emme halunneet että sitten vanhana kaduttaisi. On aika ottaa "härkää sarvista". Niimpä, siitä tämä blogi saikin nimensä. Espanjaksi härkä on "el toro" ja ottaa härkää sarvista "coger el toro por los cuernos".  

Tällä hetkellä olemme vielä Suomessa ja muutto-prosessi on vasta aluillaan. Ikkunasta avautuu luminen maisema kun kirjoittelen täällä makuuhuoneemme työpöydällä. Lapset ovat lähdössä toppavaatteissa ulos pakkaseen. Valmistelemme juuri taloa kuvausta varten. Tämä on seikkailumme sekä haaveemme ensimmäinen askel. Koti jossa lapsemme ovat varttuneet laitetaan nyt myyntiin ja se tuntuu sekä vaikealta että jännittävältä. Hyvin paljon riippuu siitä miten nopeasti talo tulee myydyksi. Sen myötä voimme lyödä lähtöpäivän lukkoon ja aloittaa todelliset valmistelut. Olemme jo pikkuhiljaa aloittaneet tavaroiden myymisen ja omaisuudesta luopumisen. Tavoitteena on lähteä matkaan ilman turhaa painolastia (niin fyysistä kuin henkistäkin). Koko omaisuutemme pakataan n. 10 matkalaukkuun.

Tässä ensifiiliksia tämän vuoden suurista muutoksista. On uskomatonta ajatella miten suuri askel tuntemattomaan tämä on meille. Siksi tuntuukin ihanalta kirjoittaa näitä ajatuksia ylös. Niitä on sitten mukava lukea jälkikäteenkin. Tämä blogi pysyy vielä toistaiseksi avoimena vain lähimmille sukulaisillemme ja kun muuttopäivä on varmistunut, muutamme blogin julkiseksi.

Tässä vielä muutama kuva tulevilta kotikonnuilta (kuvat lainattu netistä):

-Jenna-